Sen jälkeen olen on/off-tyyliin ollut työtön tai työssä, ja kun työtä on tullut, rahaa on aina tullut ihan riittävästi.
Mikä pentele siis saa jatkuvasti katsomaan, onko tuo juusto halvempaa kuin tämä hyvä tai onko varaa ostaa viikonlopuksi jotain hyvää? Se on se opittu ahdistus. Tuntuu hyvältä, jos tilillä on massia sen verran, että ei-liian-leveän kuilun yli voi hypätä.
Mikä toisaalta on taattu tie siihen, että päätyy rikkaaksi saituriksi #Scrooge-tyyliin; joten ahistaa kahesta suunnasta. 3/3









