Päivä kerrallaan.
Joka viikko sitä miettii, että jos tekisi useamman päivän opetuksen kerralla valmiiksi, voisi välillä pitää melkeinpä vapaailtoja. Sitten iskee laiskotus, eikä siitä tule mitään. Kaduttaa.
Lopulta tajuaa, että kädestä suuhun on ihan hyvä elää. Päivä kerrallaan, koska huomenna saattaa yhtä hyvin tulla maailmanloppu. Harmittaisiko vähän, jos olisi useammaksi päivää opetus tehtynä sen taakse?! #PäivänMiete #opettaminen #miehenelämää
Semmoinen kerettiläinen ajatus kävi mielessä, että olivatkohan takavuosien suomalaiset #naispikajuoksija't #sith'ejä? Ne kun aina tulivat parissa mestari + oppityttö, joista oppityttö viimein voitti mestarinsa ja siirtyi itse mestariksi. Tähän tapaan:
mestari Marjamaa – oppityttö Hanhijoki
m. Hanhijoki – o. Hernesniemi (myöh. Kyllönen)
m. Kyllönen – o. Manninen
Joskus miettii semmoista, että pitivätköhän ihmiset muinaisina aikoina lainkaan vanhempiinsa enää yhteyttä sen jälkeen, kun heidät oli kotoa lähetetty kouluun tai töihin muualle? Paitsi aatelissa siis.
Mietteissä keskiössä #MikaelAgricola, joka ilmeisesti alta kymmenvuotiaana lähti kouluun #Viipuri'in ikinä palaamatta vanhempiensa tilalle #Pernaja'an. Lähettiköhän joulu- tai synttärionnittelukorttejakaan? #historia #PäivänMiete
Ongelmista ja niiden korjausyrityksistä:
Nykyään jokainen #kuolinuutinen päättyy jotenkin näin: ”Toivon, että tiedotusvälineet kunnioittavat sekä menehtyneen perhettä että koulun väkeä ja antavat heille rauhan tehdä surutyötään” (sanatarkka lainaus nokialaiskoulun rehtorin menehtymistä koskeneesta uutisesta). 1/2 #PäivänMiete