Unohdan usein antaa opiskelijoille kotitehtäviä, vaikka se periaatteessa kuuluisi velvollisuuksiini.
Siihen on selitys. Inhoan kotitehtävien antamista, koska se murtaa työajan ja vapaa-ajan rajan, mikä työelämässä voi kostautua. Kun ollaan töissä, tehdään työtä ja saadaan siitä palkkaa; vapaa-aikaan työnantajalle ei pidä antaa oikein mitään oikeuksia. Koulu on opiskelijan työpaikka.
Sitä paitsi, pedagoginen näyttö läksyjen hyödyllisyydestä ei ole kiistatonta. #kotitehtävät #opettaminen
#Koulu'n opiskelijoiden kurssi-#Moodle'ssa on #video'ita. Ne on linkitetty #YouTube'sta. Katselun aluksi tulee Kärkkäisen mainos, joka on katsottava kokonaisuudessaan, ja Powerin mainos, jonka voi muutaman sekunnin jälkeen ohittaa (jos tietää ja osaa).
Kenenkähän etu tämä lopulta on? Kieltämättä #Google tarjoaa videoiden #pilvi-tallennustilan kouluille ”ilmaiseksi”, mutta JOKU maksaa kyllä laskun. #opettaminen #työjuttuja #BoycottUSA #PäivänMiete
@ikkeT Näissä koulujen digitalisaatiota koskevissa jutuissa harmillisesti miltei aina jätetään saavutettavuusnäkökulma kokonaan pois. Kuitenkin luen nämä jutut aika kokonaisvaltaisina, niissä kommentoidaan koulun digitalisaationa kokonaisuutena, mutta tärkeä puoli jätetään huomiotta.
Harmillisesti juttuun on haettu myös Saarinen kommentoimaan oman väitöskirjansa perusteella digitalisaatiota ja itseohjautuvuutta. Hänen tuloksensa perustuvat PISA-kokeiden itsearviointikysymyksiin, joiden perusteella hän teki (omasta mielestäni) liian rajuja johtopäätöksiä näistä asioista.
Tästä kirjoittaa paljon paremmin ja laajemmin Lauri Järvilehto blogissaan (2020): https://ajattelunammattilainen.fi/2020/11/12/itsessaan-ansiokkaaseen-vaitostutkimukseen-perustuva-vaarinkasitys-uusien-oppimismenetelmien-toimimattomuudesta-on-median-synnyttamaa-huuhaata/
Saarinen sanoo: ”Digitaalisuuden myötä pitkien tekstien lukeminen on vähentynyt, käsin kirjoittamisesta on luovuttu, avoimia oppimistiloja on lisätty ja opettajan rooli on heikentynyt. Oppilaat eivät jaksa päntätä, koska aina voi kysyä Googlelta.”
Sitten seuraavassa kappaleessa: "Digitalisaation vaikutukset näkyvät muuallakin. Viimeisimmässä, vuonna 2022 tehdyssä Pisa-tutkimuksessa matematiikan tulokset laskivat 35:ssä OECD-maassa."
Minusta on hyvin yksioikoista vetää yhdysviivat näiden (kaikkien) asioiden välille (menemättä sen syvemmin tähän).
Suomessa PISA-koe tehtiin kokonaan tietokoneilla. (PISA 2022 ensituloksia, sivu 12, https://okm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-949-3). Lähinnä siis, että sitäkin voi ja sopii arvostella.
Alakoulussa ja alemmilla luokilla ei juurikaan käytetä tietokoneita, koska kustantajat eivät julkaisekaan paljoa digioppimateriaalia, vaan painettuja oppikirjoja. Opettajat saattavat käyttää "smart"-tauluja eli projektoreita, jolloin aika opettajohtoisesti käydään yhdessä opittavia asioita tai tehdään tehtäviä taululla.
Yläkoulussa on jo tarjolla enemmän digioppimateriaaleja. Niiden käytettävyyteen liittyy paljon haasteita. En kyseenalaista etteikö yläkoulussa tai (varsinkin) lukiossa käytettäisi liikaa digioppimateriaaleja, ja että painetuista oppikirjoista olisi hyötyä. Keskustelu on vain yksioikoista, eikä saavutettavuusnäkökulmaa huomioida juuri lainkaan.
Minusta keskustelu pitäisi siirtää jälleen kerran koulujen resursseihin. Siinä kohdassa voi taas puhua siitä, että ovatko digilaitteet ja digitalisaatio se paras paikka, johon satsata. Minusta eivät. Ihan siksikin, että opettajan työstäkin osa menee aina tällaiseen tekniseen vääntämiseen.
PsT, FT Aino Saarinen väitteli tänään kolmatta kertaa tohtoriksi, tällä kertaa kasvatustieteestä. Aiemmat väitöskirjat käsittelivät lääketiedettä ja psykologiaa. Tämänpäiväinen koulujen oppimismene…
#S2-opiskelija tuossa kertoi tarinan siitä, kuinka joskus menevät helposti sukset ristiin yhden vokaalin tähden: kahvilan asiakkaalta ei tosiaan kannata kysellä, haluaako hän pillua.
(”Pilli” oli ollut hakusessa.)
Tommi Nieminen
Sami Määttä