Pyysin tänään kuntosalin jälkeen rouvaa ottamaan ns. ”edistyskuvat” mun kropasta, koska tämä mun ”40-vuotiaaksi mennessä elämäni kuntoon”-projekti ollut päällä yli 1,5 vuotta.
Vertasin tänään otettua kuvaa toukokuussa 2022 otettuun. Ero ryhdissä, olemuksessa, katseessa ja toki itse kropassa on kuin yöllä ja päivällä. Noissa kuvissa on kaksi ihan eri tyyppiä.
Sitten mietin, että oispa kiva jakaa tämä jollekin, koska olen oikeasti ylpeä tästä muutoksestani. Oon ollut säntillinen, kurinalainen ja tehnyt oikeita asioita ihan älyttömän pitkään itseni ja fyysisen/henkisen terveyteni tähden. Toki välillä on kompastuttu ja kroppaan tullut jumeja tai isompia vammoja, mutta aina on ennen pitkää päästy takaisin projektin satulaan ja jatkettu edistymistä.
Tuttuja on pilvin pimein mutta semmoista kaveria/ystävää, jolle voisin nuo kuvat näyttää JA joka samalla kannustaisi ja iloitsisi, ei ole. Tuon toteaminen iski jotenkin rumasti vasten kasvoja. Tosiaan: 36-vuotiaana mulle ei oikein ole ketään kaveria kelle jakaa tämmöistä hyvää uutista.
Ja sitten tässä on myös se, että jos iloitsisin tästä ulospäin jollekulle, niin ajattelen sitä voisi pitää leuhkimisena ja elosteluna. Voin hyvin kuvitella, että se voisi vaan aiheuttaa kateutta, koska moni kavereistani kamppailee painon kanssa. Oivoi. Onpahan hankala juttu.
Ei kait siinä, tänään tämmöistä. Jatketaan yksin hiljaa puurtamista, aivan niin kuin tähänkin saakka.
#ystävät #kaverit #elämäntapamuutos #selkämies #hyvinvointi