Aurinkopäivämetsäretkeily. Reilut viisi kilometriä Halssilan hiihtomaan poluilla. Paikoitellen oli vielä jäistä, piti pusikoista kiinni pitäen ja reunoilla varovasti askeliaan sovitellen mennä varsinkin alamäet. Vain kerran menin kumoon, enkä ymmärrä, miten siinä niin kävi. Tasaisella väylällä, tosin reunassa. En omasta mielestäni liukastunut, ehkä kompastuin tai ehkä väylän reunan lumi petti? Joka tapauksessa pää edellä hangenjämiin kyljelleen. Olkapäähän sattui, mutta ei onneksi ollut kuin hetkellinen kipu. Selkä venähti samassa rytäkässä, sen huomasi hiukan myöhemmin. Siippa auttoi ylös ja huolestuneena tiedusteli, että polveenko osui. Ei sentään, en nyt olisikaan joutanut vaihdattamaan sen enempää syntymäpolvea kuin tuota insinöörien kehittelemääkään. Onni onnettomuudessa oli se, etten osunut pylvääseen, ei se päänuppi siitä suuresti ohi mennyt.
Matkan varrella tämä ukkeli oli varmaankin arvannut, etteivät ihmiset kuitenkaan tolpillaan pysy.

