NÀmÀ kolme puhuvat samasta: Tiina Raevaaran viimeisin SK-kolumni elÀmÀÀ kunnioittavien yltyvÀstÀ vihasta, Risto-yhtyeen ÀskettÀin julkaistu raivokas kappale "EhkÀ elÀmÀ voittaa" ja Ismo Alangon muinainen soolokappale "MeidÀn isÀ", jota hÀn piti aikoinaan parhaanaan.
"MeidÀn isÀ ja meidÀn Àiti olivat kerran nuoria
He saivat lapsia, tuli ongelmia
Sitten isÀ meni taivaaseen ja Àiti jÀi lasten kanssa yksikseen
Nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua
Se on sekaisin, tahtoo riehua
Sotkee paikat, ja sÀrkee kaiken
Ăiti voi vain alistua"
Ihmettelin, kun aikanaan ei puhuttu siitÀ, ettÀ "isÀ" on tÀssÀ Jumala tai kristinusko, "Àiti" on Maa, ja niin ...se isoveli. Tuosta isostaveljestÀ laulaa myös Risto:
"Vittu ku ei saa tarpeeks halvalla vielÀkin paskempaa
Soditaan murusista et muutama tyyppi saa kaiken muun pois rohmuta
Annetaan sellasten jotka ei tiiÀ mistÀÀn mittÀÀn todellisuus mÀÀrittÀÀ
Aattelitko sit vÀhÀ synnyttÀÀ ekosysteemin takasi kuolleeseen kiveen
Saatanan persereikÀ alkeellinen naurettava hybriksessÀ heiluva kusipÀÀ"
Raevaara (Ragevaara?) kirjoittaa toistaiseksi hillitymmin:
Suosittelen kuuntelemaan nuo biisit.



