Nämä kolme puhuvat samasta: Tiina Raevaaran viimeisin SK-kolumni elämää kunnioittavien yltyvästä vihasta, Risto-yhtyeen äskettäin julkaistu raivokas kappale "Ehkä elämä voittaa" ja Ismo Alangon muinainen soolokappale "Meidän isä", jota hän piti aikoinaan parhaanaan.

"Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria
He saivat lapsia, tuli ongelmia
Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen
Nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua
Se on sekaisin, tahtoo riehua
Sotkee paikat, ja särkee kaiken
Äiti voi vain alistua"

Ihmettelin, kun aikanaan ei puhuttu siitä, että "isä" on tässä Jumala tai kristinusko, "äiti" on Maa, ja niin ...se isoveli. Tuosta isostaveljestä laulaa myös Risto:

"Vittu ku ei saa tarpeeks halvalla vieläkin paskempaa
Soditaan murusista et muutama tyyppi saa kaiken muun pois rohmuta
Annetaan sellasten jotka ei tiiä mistään mittään todellisuus määrittää
Aattelitko sit vähä synnyttää ekosysteemin takasi kuolleeseen kiveen
Saatanan persereikä alkeellinen naurettava hybriksessä heiluva kusipää"

Raevaara (Ragevaara?) kirjoittaa toistaiseksi hillitymmin:

https://suomenkuvalehti.fi/mielipide/tiina-raevaara-olen-alkanut-kerata-vihaa-mutten-viela-tieda-mita-silla-teen/

Suosittelen kuuntelemaan nuo biisit.

#Risto #IsmoAlanko #TiinaRaevaara #RakkaudellaJaRaivolla

Tuli sitten tämmöinenkin jännäri luettua kun huomasin sen kirjastoon tulleiden uusien kirjojen joukossa. Sitä en tajunnut että tämä on kirjasarjan n:s osa, ja paljon oli viittauksia aiempiin teoksiin. Niitä en taida kuitenkaan lukemaan ryhtyä.

#kirjat #TiinaRaevaara

Ammatti tai 60v elettyä elämää eivät lainkaan auttaneet ennakoimaan, millaiseen murheen alhoon johtaa luopuminen perheen koirasta. Pienen #westie -ystävämme päivät päättyivät 2,5vk sitten ja näköjään käyn/käymme läpi full scale -suruprosessia💔.

Luen #TiinaRaevaara’n erinomaista kirjaa Minä, koira ja ihmiskunta. Se lohduttaa hieman. Samalla se ruokkii ja vahvistaa ihmettelyä siitä, mitä kaikkea liittyy ihminen-koira, tai laajemmin ihminen-kotieläin -suhteeseen.