Kun köyhiä myytiin kuin tavaraa – köyhyyttä on yritetty ratkoa monin tavoin | Elävä historia

Moni 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa elänyt suomalainen tiesi, minkälaista oli elää yhteiskunnassa ilman turvaverkkoa, ellei ollut omaa taloa tai vuokra-asuntoa tai edes vuokrahuonetta. Tuon ajankohdan yhteiskunta oli maatalousvaltainen, sillä isiltä perityn maatalouselinkeinon varassa sai yli 80 prosenttia väestöstä elantonsa. Miten kerjäläiset, orvot ja pitkäaikaissairaat pärjäsivät, kun taudit, katovuodet ja nälkä piinasivat? Avuntarjoajat vaihtelivat. Ainakin kirkko, naapurit, köyhäinapu tai esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöt auttoivat. Entisajan kodittomat saivat kirkkoherralta kerjuupassin, jotta maantienkiertäjät saivat hankittua elantonsa kerjäämällä. Ylen arkistohaastattelussa hauholainen Toivo Sännälä kertoo entisajan kiertolaisista. Myös elätehoitoa kokeiltiin. Siinä kunnat huutokauppasivat orpoja, vammaisia, sairaita ja vanhuksia ylöspitoa vastaan, pienimmästä maksusta. Kaksi huutokaupan kokenutta kertoo arkistohaastatteluissa kokemuksistaan. Haastateltavina FM, väitöskirjatutkija Maria Syväniemi ja dosentti Eija Stark Suomalaisesta Kirjallisuuden Seurasta. Arkistotoimittajana Tuulia Nieminen. Äänisuunnittelijana Juha Sarkkinen. Toimittajana Rita Trötschkes. Kirjalähteet: Muuttuva suomalainen yhteiskunta, 1967, Heikki Waris Köyhyyden perintö, 2011, Eija Stark Ryysyläisyydestä osattomuuteen, 2026, useampi kirjoittaja