Vaihteeksi meneillään kausi, jolloin tiedän olevani elossa. Napsusormet pitävät ihmisen yöllä valppaana. Tinnitus säestää kellon ympäri. Rannekanava puuduttaa sormet, jos yrittää nukkua väärässä asennossa. Oikeissa asennoissa lonkkia jomottaa.
Rannekanavaleikkaus on tulossa. Ties vaikka kirurgi tuikkaisi kortisonit noihin kolmeen napsusormeenkin. Terveyskeskuksen tohtoreiden ammattitaitoon sormiasioissa en piikkipelkoisena osaa luottaa. #napsusorrmi #triggerfinger #tinnitus #piikkipelko
Voi hyvänen aika.... eikö tuo tyyppi pärjää edes paperipillien kanssa?
Vakavasti ottaen - kuinka kauan kestää, ennen kuin joku ymmärtää laittaa stopin tämän itseään täynnä olevan tapauksen idioottimaiselle käytökselle?
Jos on oikeasti aikomus saada kätkö logattua, kannattaa ottaa tikkaat mukaan etenkin silloin, kun tietää sellaisia kätköllä mitä todennäköisimmin tarvittavan. Viitannee vahvasti jonkinlaiseen kätköilyinnon puutostilaan tai onnistuneeseen vieroittautumiseen, jos tämän tietäen kuitenkin jättämällä jättää kaiken sortin apuvälineet kotiin.
Mukava parin kilometrin jäätassuttelu! Harmi, ettei aurinko paistanut.
Osa 2/2
Nyt olen viikon verran mahdolliset sanottavani ja tykkäykseni hoitanut tällä puolella, mutta häpeäkseni tunnustan, että olen joitakin ryhmiä käynyt FB:ssä selaamassa. Siinä samalla sitten nähnyt jotain kavereiltakin. Ei ole oikea boikotti tuollainen, ei. Tiliäni en tohdi toviin poistaa.
Nytkin meni alkuperäinen yritelmäni toista sataa sallitun merkkimäärän yli, joten oli pakko jakaa teksti osiin ja jatkaa kommentilla. Ärsyttävää!
Osa 1/2
Sanoista pitävällle jaarittelijalle tämä Mastodon on hankala alusta. FB:ssä sitä tarinaa voi suoltaa pääkopastaan juuri sen verran kuin tarvitsee, täällä joutuu vähän väliä vilkaisemaan, vieläkö merkkejä mahtuu. Verraton keino opettaa ihmisiä tiivistämään sanottavansa. Siinä ehkä yksi syy, miksi en aikoinaan oikein Twitteriäkään oppinut käyttämään.