Osa 1/2

Sanoista pitävällle jaarittelijalle tämä Mastodon on hankala alusta. FB:ssä sitä tarinaa voi suoltaa pääkopastaan juuri sen verran kuin tarvitsee, täällä joutuu vähän väliä vilkaisemaan, vieläkö merkkejä mahtuu. Verraton keino opettaa ihmisiä tiivistämään sanottavansa. Siinä ehkä yksi syy, miksi en aikoinaan oikein Twitteriäkään oppinut käyttämään.

Osa 2/2

Nyt olen viikon verran mahdolliset sanottavani ja tykkäykseni hoitanut tällä puolella, mutta häpeäkseni tunnustan, että olen joitakin ryhmiä käynyt FB:ssä selaamassa. Siinä samalla sitten nähnyt jotain kavereiltakin. Ei ole oikea boikotti tuollainen, ei. Tiliäni en tohdi toviin poistaa.

Nytkin meni alkuperäinen yritelmäni toista sataa sallitun merkkimäärän yli, joten oli pakko jakaa teksti osiin ja jatkaa kommentilla. Ärsyttävää!