Luettu Niklas Natt och Dag: 1793

No nyt on juonenkuljettelua! Lukija kahleisiin vaan ja kärryille! Kirjailija loihti silmieni eteen Tukholman päivät ja yöt, katujen äänet ja valot, vaatteet, peruukit, talot ja kujat, rikkaiden loiston ja paheet, kurjat ja vielä heitäkin kurjemmat. Päissään joka iikka. Kurkistuksia Ruotsin (meri)taisteluihin rivisotilaan näkökulmasta.

Varoitus: eritteitä, hajuja, verta ja suolenpätkiä niin että välillä piti lukea vain yhdellä silmällä.

#kirjamastodon

@EevaXTiina Minä aloin vierastaa kirjaa juuri sen ainaisen ryönän ja hämäryyden takia. Kai 1700- luvullakin joskus paistoi aurinko risukasaan? Aloin epäillä, että kansankodin kasvatti on edes jotakin kammotusta elämäänsä saadakseen pistänyt ihan huolella haisemaan, ja arvannut että se loskaporno kiinnostaa muitakin = massia hänelle. Meni maku koko kirjaan.

@helna @EevaXTiina Natt och dagin trilogian läpikahlanneena, se ei helpommaksi muutu. Jokin siinä kuitenkin kiskoi mukaan, piti saada koko karu ja ruma tarina läpi. Siinä kuitenkin pahuus oli vain osa kokonaisuutta, ei itsestään selvyys.

Käänteisesti sitten Ken Folletin Taivaan pilareita olen useamman kerran koittanut; ei vain pysty tuosta syystä. Kun oikein vain keskitytään raiskaa tapa kärsi raiskaa lisää ja kärsi enemmän kerrontaan, miten hirveää kaikki oli. Samoin jäi Merten katedraali kesken, mutta siihen vielä palannen, kun on historialliselle synkistelylle tilaa mielessä enemmän.

@jannepekkala @helna Trilogia? Minulle riittää tämä yksi.

@EevaXTiina @helna se on kolmen kirjan kokonaisuus, joka tosiaan ei ole ihan aurinkoisin edes lopussaan. Ja gore pahenee, sanotaan näin, että se ensimmäisessä alkava salaseuratarina kyllä vedetään hyvin pakettiin lopussa, mutta samalla käsitellään sveamamman synkempää historiaa, mm. St. Bartin siirtokunta ja orjakauppa.

Voin sanoa, etten tiedä uskallanko kokeilla niitä muita hänen kirjojaan. Hauskinta oli, että algoritmi tätä suositteli Apteekkari Melchiorin ja Shartlaken jatkoksi, vaikka niiden ajan/ihmiskuva on ihan erilainen kuin tässä 😅

@jannepekkala @helna Olen tutustunut myös Shardlake sarjaan ja Melchioriin. Molemmissa on puolensa, mutta eritoten Melchiorin kerronta on jotenkin laahaavaa. Shardlakessa asiat hukkuu yksityiskohtien kanssa näpräämiseen ja jaadajaadaan tuottaen tunteen, että kirjailijalla on sivumäärätavoite. Edit: mutta ovat "luettavampia" kuin 1793 joka mässäilee. Hyppäsin toisinaan sivuja yli..
@EevaXTiina @helna ai, itse tykkään kovasti Melchorin kerrontatavasta. Tosin samasta syystä tykkään Lousie Pennyn Three Pinesistä. Molemmat on mukavan leppoista. Ei sellaista tiivistä tykitystä.