Anni LaineJouduin pienen haverin vuoksi olemaan muutaman päivän sisätiloissa. Tänä aamuna suuntasin metsään, enkä hirveästi liioittele jos sanon haltioituneeni siellä. Keväinen aurinko, punarinnan laulu ja puiden latvusten havina piirsivät keholle laajemmat ääriviivat ja palauttivat huomion hetkeen.
Kun mieli voi huonosti, huomio käpertyy sisäänpäin. Mieli askartelee omien synkkien ajatusten kanssa, ulkopuolelta saattaa tulla lähinnä uhkaa ja epämukavuutta. On ihan konkreettisesti vaikea nähdä kauemmas, parempaan tulevaisuuteen tai edes ikkunasta ulos.
Kehollisesta käpertymisestä kannattaa pyrkiä ulos suuntaamalla tietoisesti huomiota laajemmalle. Katsomalla kauemmas, kuuntelemalla syvemmin. Ympäristöä kuuntelemalla ja havainnoimalla voi hetken kuluttua huomata havainnoivansa myös itseään toisella tavalla.