Minusta on jotenkin tosi ihanaa, että Öidenvartijan kirja on samassa postauksessa rakastamani Tällä tavalla hävitään aikasodan kanssa.

"Ihanaa lukea kerrankin fantasiakirja, jonka maailmaan haluaisin mennä käymään. [...] Mun mieli askartelee kirjan tapahtumissa, ajatusten luvussa ja sen estämisessä (rajojen veto!), myrskyn nostattamisessa (tunnetaidot!), tarinan kerronnan ja manipuloinnin häilyvillä rajoilla, muistojen ja historian säilyttämisen tärkeydessä."

https://kataroomankirjaimia.blogspot.com/2025/07/amal-el-mohtar-max-gladstone-talla.html

#KirjaMasto #kirjamastodon

Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota & Maria Carole: Öidenvartijan kirja

 Keväältä kaks kirjaa. Osittain tulee viiveellä nää mun lukemiset nyt. 😂 Amal El-Mohtar & Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota su...

Minusta on aina myös todella kiinnostavaa, kun lukijat löytävät kirjasta tasoja, joita minä en tiennyt sinne kirjoittaneeni. Tai korkeintaan olen tehnyt jollain tapaa alitajuisesti.

Öikkärin kirjoitin ensi sijassa seikkailuksi. Se ei ole kirja, jota olisi lähdetty tekemään Teema edellä, vaikka tiettyjä Teemoja mukaan otinkin. ("oikeanlainen" äitiys, perhe*... hei kirjassa roudataan mukana pikkulasta, joka ei ole maailmanpelastaja vaan vain... lapsi.)
Halusin kuitenkin kirjoittaa pääasiassa eskapismia, koska ehkä sellaiselle on tarvetta. Ehkä sille oli tarvetta, minulla, kirjoittaessani.

* Ylipäätään se, miten perhe ja lapset nähdään fantasiassa, on kiinnostava aihe. Vanhemmat – tai lapset – ovat usein lähinnä este seikkailuun lähtemiselle. Kirjailijan pitää siis hankkiutua heistä eroon.