Hyvää kansainvälistä lastenkirjapäivää!

Tänään onkin oiva päivä esitellä rakkain satuaarrekirjasarjani. Suuri suomalainen satukirjasto 1–4 on WSOY:n vuosina 1988–1990 julkaisema satusarja, joka sisältää niin kansansatuja kuin suomalaisten saduntekijöiden (Anni Swan, Kirsi Kunnas, Yrjö Kokko, Zachris Topelius ym.) satuja ja runoja.

Tämä kirjasarja on kulkenut mukanani yli 35 vuotta monellakin tavalla. Aivan lumoavan ihana kuvitus on Kristina Segercrantzin käsialaa.

Lempisatuihini kuuluvat:
1. osan nimisatu Kuningas Rastasnokka, joka on tunnettu kansansatu jo 1200-luvulta alkaen. Satu kertoo ylpeästä prinsessasta, joka ylenkatseellisesti torjuu kosijansa, kunnen kuningas naittaa hänet kerjäläisukolle. Ukko pistää prinsessan hommiin niin että tytöltä vuotaa verta niin sormista kuin kantapäistäkin. Ukko paljastuu lopulta kuningas Rastasnokaksi ja nai prinsessan, josta tuli erinomainen kuningatar, kunhan Rastasnokka oli ensin nöyryyttänyt tämän ylpeää luontoa. Nykynäkökulmasta siis melkoisen toksinen juttu, mutta silti pidän siitä valtavasti.

2. osan, Adalminan helmen, nimisatu on niin ikään hieno, mutta suosikkini on Laura Soinnen Varjojen linnan prinssit.

3. osa, Tiitiäinen metsäläinen, sisältä Jarno Pennasen sadun Kulunut kultaviitta. Tarina kertoo pojasta, josta tulee kuluneen kultaviitan avulla aivan huikea näyttelijä. Tarinan ideaa lainasin suoraan novelliini Tivoli Tuska (novelliantologia Sirkus Synkkä, Osuuskumma, 2018), joka tosin ei missään nimessä ole lasten satu, vaan kauhuerotiikkaan vivahtava novelli. (kuvat 6, 7)
4. osa, Pilvipyykkiä, sisältää Marjatta Kurenniemen sadun Alli ylösalaisin maassa, jonka idea paljastuu jo nimestä. Muistan sen naurattaneen paljon.

Harmillisen vähän tulee enää luettua lastenkirjallisuutta, kun oma lapsi ei ole enää pieni, vaan enemmän nuortenkirjallisuutta. Sanoisin kuitenkin, että lastenkirjojenkin lukeminen tekee meille aikuisille ihan hyvää.

#kirjamastodon #lukeminen #sadut #lastenkirjallisuus