Sen verran absurdi tilanne läpimärkänä keittiön irtokalusteita kuivatessa ja siirrellessä, että hätäisesti muistin oman nimeni. Mutta oli kai ihan hyvä luontoruno-ohjelma! Ainakin ne kohdat, jotka ehdin kuulla ennen kuin huomasin, että keittiön lattia on veden peitossa.
Prioriteetit: runoudesta ehtii puhua koska tahansa, kai ne kriisit joutaa hoitaa sitten tärkeämpien asioiden jälkeen. (Varttia aiemmin en kyllä oikeesti ois vastannut puhelimeen.)
Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys luontorunoista löytyy alta. Noin kohdasta 1.47 alkaa osuus, jossa @titia toivoo yhtä Eeva Kilven parhaista runoista, eikä ehkä puhuta mitään siitä 1.27,45 alkavasta hömppien ja raivopäiden puolestapuhujasta, joka unohtaa oman nimensäkin.

Kertooko sinun lempirunosi keväällä kimaltavasta hangesta vai ilmastonmuutoksen sulattamista jäätiköistä? Herääkö luonto siinä eloon vai mätäneekö lehti runollisesti? Runoja tulkitsevat näyttelijät Noora Dadu ja Miiko Toiviainen. Toimittajina Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä.
@titia Tajusin lähettäneeni toiveen työosoitteesta (lähettäjäkentässä hanke, ei mun nimeä) ja tiesin muidenkin toivoneen samaa runoa. Siinä läpimärkänä täyden henkisen hajaannuksen ja leviämisen tilassa sitten päätettävä, kukas mää siis olinkaan niin että noi osaa yhdistää toiveen soittajaan ja mikä… sana… tässä… virkkeessä… tulee… seuraavaksi?
Suorat lähetykset on jäätäviä. Leikattava audio on niin mun juttu, enkä ihan tajua, miten kukaan pystyy vetämään useamman tunnin suoria lähetyksiä.
@Tuumaru @kaarne mä olen ehkä tähän ikään mennessä jo päässyt satunnaisten julkisten puhumisteni suhteen siihen asenteeseen, että piruako sen on väliä vaikka kuinka menisi pieleen. 🙂
Nytkin kun kuuntelin oman osuuteni jälkeenpäin, eniten häiritsi puhelinäänen laatu, se oli yllättävän huono. Mutta se mitä sanoin meni osapuilleen niin kuin halusinkin.
Mutta en ikinä menisi radio*työhön* itsekään, onneksi ei kukaan pakotakaan.
@titia @Tuumaru Samaa mietin omasta puhelun äänenlaadusta bluetooth-luureilla. Mäkin oon puhunut julkisesti sinänsä sen verran, etten kovin helposti (enää) jää täysin sanattomaksi ja pystyn puhumaan jotain täytelöpinää ihan tyhjästäkin. Eilen mua alkoi jo naurattaa puhuessa yhtäkkiä kirkastunut tietoisuus: nyt en muuten _yhtään_ tiedä, mikä sana tässä virkkeessä tulee seuraavaksi, mutta jännä nähdä, mitkähän sanat tähän sais peräkkäin.
Leikatut puheohjelmat <3 Hitto mää rakastan rarioo!