Kai ootte muistaneet toivoa luontorunoja? Mun toive yhden yksittÀisen tekstin lisÀksi olisi, ettÀ lÀhetyksessÀ olisi mahdollisimman paljon kaikkea vimmaa, raivoa ja vastarintaa luonnon puolesta. Luonnon kauneus ja luontorakkaus on tiedossa, ja perinteisestihÀn luontoruno on kÀsitetty aika tietynlaiseksi. MÀ haluaisin jotain verta, suolenpÀtkiÀ ja pÀitÀ vadille: nyt riittÀÀ tÀÀ luonnon sössintÀ.
TÀmÀn runon haluaisin kuulla -lÀhetys luontorunoista löytyy alta. Noin kohdasta 1.47 alkaa osuus, jossa @titia toivoo yhtÀ Eeva Kilven parhaista runoista, eikÀ ehkÀ puhuta mitÀÀn siitÀ 1.27,45 alkavasta hömppien ja raivopÀiden puolestapuhujasta, joka unohtaa oman nimensÀkin.


