@sonjjasusan Itse en ole koulutukseltani ohjelmoija niin minulla ei ole kokemusta siitä, millaista ohjelmoinnin opiskelu oppilaitoksissa on ollut. Olen itseoppinut, mikä varmasti osaltaan selittää sitä, miksi tunnen niin kuin tunnen.

Kun mietin AI-kuplassa opintojaan käyviä opiskelijoita, niin mieleen tulee kysymys siitä, että mikä heitä ylipäätään motivoi opiskelemaan ohjelmointia? Jos lähtökohta on se, ettei koodia enää kirjoiteta itse, kenellä riittää motivaatio opiskella useita vuosia jonkin koodigeneraattorin assistentiksi? Kuka haluaa kouluttautua olemaan ammatiltaan jonkin jättikorporaation automaatiotuotteen valvoja.

Ehkä se joitakin kiinnostaa. Valvotaanhan maailmassa monia muitakin asioita. Itselleni ohjelmoijan ammatti edustaa kuitenkin jotain ihan muuta ☺️

@oletsu @sonjjasusan Semilyhyesti stoori on se, että innostuin jo muksuna ohjelmoinnista kun perheeseen tuli Commodore 64. Se oli sellaista räpeltämistä ja kopioin lähinnä koodia Mikrobitti-lehdestä, mutta innostus lähti sieltä.

Sitten peruskoulussa tuli koodailtua kavereiden kanssa QBasicilla tekstiseikkailupelejä. Kaikki oppi tuli lähinnä kirjaston kirjoista, Mikrobiteistä, BBS:stä ja mistä nyt vaan sattui esimerkkejä saamaan. Ja tietysti kun yhdessä tehtiin, niin jaettiin opittuja juttuja.

Netin myötä halusin oppia tekemään nettisivuja ja siitä tutustuin sitten PHP-kieleen. Eli nyt ollaan jossain 90-luvun puolella. Netin myötä tiedon hankkiminen helpottui niin se vauhditti oppimista. Tässä kohtaa kiinnostuin myös demoscenestä, mutta sitä tuli lähinnä seurailtua sivusilmällä, enkä koskaan onnistunut hyppäämään siihen mukaan, vaikka kovasti kiinnostikin.

Duunailin kaikenlaisia juttuja ihan vaan omaksi iloksi ja ensimmäisen työsopimuksen kirjoitin 2003. Silloin menin koodailemaan PHP:lla asiakkaiden tarvitsemia kustomointeja web-hosting -firmaan.

Välissä kävin opiskelemassa medianomin paperit, mutta koko sen ajan koodailin kaikenlaista ja pistin myös oman toiminimen, jonka kautta pystyi tekemään helpommin vähän suurempiakin projekteja. Sitten kun opinnot tuli päätökseen niin hain taas töitä ja pääsin lopulta ihan kunnon ohjelmistotaloon tekemään softaa .NET-frameworkilla. Sen jälkeen olen työelämässä ollut ilman taukoja.

Jos tuosta nyt laskee niin sellaista aktiivista itseopiskelua oli varmaan se 8-10 vuotta ennen kuin kirjoitin tuon ekan työsopparin. Työelämässä oppiminen nopeutui sitten entisestään.

Melkein kaikessa itseoppimisessa taustalla on ollut joko ihan vaan se, että olen halunnut oppia jotain, tai sitten olen tarvinnut itselleni jotain. Itse en oikein opi mitään lukemalla, joten olen vaan käyttänyt aikaa siihen, että olen koittanut askarrella kaikenlaista turhaa tai tarpeellista ☺️