Kirjoittelin työchattiin pienen "esseen" nähtyäni videon, jonka näin eilen.
Videossa ohjelmoija kertoo siitä, kuinka AI on pilannut hänen aivonsa, eikä hän yksinkertaisesti kykene enää ajattelemaan omilla aivoillaan. Hänestä on tullut omien sanojensa mukaan ihan hyödytön. Hänelle AI on kuin huume, jota ilman hän ei kykene enää toimimaan.
Päätin julkaista oman kirjoitukseni suomeksi käännettynä myös blogissa. Nykyinen "AI-psykoosi" edustaa minulle ilon ja innostuksen poisoptimointia.
@saaste Blogisi ajatukset ovat suoraan verrannollisia vaikkapa kuvien tai musiikin tekemiseen.
Tuossa videossa oli aika hurja se väite tai ajatus, että koodaajat eivät ehdi tai pysty tarkistamaan kielimallien tuottamaa koodia!
Ylipäätään AI-firmojen tavoite taitaa olla tehdä itsestään välttämättömiä. Siis jotakin, mitä ilman emme voi olla tai suoriutua. Se lienee myös ainoa keino saada mittavat investointisuunnitelmat maaliin. Asiakas kyllä maksaa mitä pyydetään kun ilmankaan ei voi olla!
@reimamak Siltä se vaikuttaa. Itse en henkilökohtaisesti usko, että tämä rajoittuu edes ammatteihin ja bisnekseen.
Minulla on jo nyt tuttavapiirissä yksi ihminen, joka tuntuu ulkoistaneen merkittävän osan omasta ajattelusta kielimallille. Tuntuu välillä villiltä kuunnella hänen juttujaan, kun hän ei tunnu muistavan, että muut ihmiset osaavat ajatella.
Siinä mielessä tuon videon kaverin vertaus huumeisiin osuu aika oikeaan. Se tuntuu vievän mukanaan kaikki. Jopa ne, joilla ei ole ammattia.
Se on tietysti hyvä bisnes, jos voi tällaisessa tilanteessa olla se huumeiden myyjä.
@saaste Toinen juttu tuossa videossa loppupuolella, oli se että koodaaja koki, ettei saa mitään tyydytystä LLM hommasta tai tunne koodia omakseen.
Itellä varhainen kokemus kuvageneraattorin kanssa oli se että kuviin syntyi vähän turhanki helposti tekijäsuhde tai illuusio siitä että AI:n tekemä olisi jotenkin (myös) oma. Itsetuotettua, vaikka tiesinkin että näin ei ole. Moneen vuoteen en ole niihin koskenut. Ehkä se oli vain jotain leimautumista mutta se tunne oli ja on tosi pelottava.
#aiart
@sonjjasusan Itse en ole koulutukseltani ohjelmoija niin minulla ei ole kokemusta siitä, millaista ohjelmoinnin opiskelu oppilaitoksissa on ollut. Olen itseoppinut, mikä varmasti osaltaan selittää sitä, miksi tunnen niin kuin tunnen.
Kun mietin AI-kuplassa opintojaan käyviä opiskelijoita, niin mieleen tulee kysymys siitä, että mikä heitä ylipäätään motivoi opiskelemaan ohjelmointia? Jos lähtökohta on se, ettei koodia enää kirjoiteta itse, kenellä riittää motivaatio opiskella useita vuosia jonkin koodigeneraattorin assistentiksi? Kuka haluaa kouluttautua olemaan ammatiltaan jonkin jättikorporaation automaatiotuotteen valvoja.
Ehkä se joitakin kiinnostaa. Valvotaanhan maailmassa monia muitakin asioita. Itselleni ohjelmoijan ammatti edustaa kuitenkin jotain ihan muuta ☺️
@oletsu @sonjjasusan Semilyhyesti stoori on se, että innostuin jo muksuna ohjelmoinnista kun perheeseen tuli Commodore 64. Se oli sellaista räpeltämistä ja kopioin lähinnä koodia Mikrobitti-lehdestä, mutta innostus lähti sieltä.
Sitten peruskoulussa tuli koodailtua kavereiden kanssa QBasicilla tekstiseikkailupelejä. Kaikki oppi tuli lähinnä kirjaston kirjoista, Mikrobiteistä, BBS:stä ja mistä nyt vaan sattui esimerkkejä saamaan. Ja tietysti kun yhdessä tehtiin, niin jaettiin opittuja juttuja.
Netin myötä halusin oppia tekemään nettisivuja ja siitä tutustuin sitten PHP-kieleen. Eli nyt ollaan jossain 90-luvun puolella. Netin myötä tiedon hankkiminen helpottui niin se vauhditti oppimista. Tässä kohtaa kiinnostuin myös demoscenestä, mutta sitä tuli lähinnä seurailtua sivusilmällä, enkä koskaan onnistunut hyppäämään siihen mukaan, vaikka kovasti kiinnostikin.
Duunailin kaikenlaisia juttuja ihan vaan omaksi iloksi ja ensimmäisen työsopimuksen kirjoitin 2003. Silloin menin koodailemaan PHP:lla asiakkaiden tarvitsemia kustomointeja web-hosting -firmaan.
Välissä kävin opiskelemassa medianomin paperit, mutta koko sen ajan koodailin kaikenlaista ja pistin myös oman toiminimen, jonka kautta pystyi tekemään helpommin vähän suurempiakin projekteja. Sitten kun opinnot tuli päätökseen niin hain taas töitä ja pääsin lopulta ihan kunnon ohjelmistotaloon tekemään softaa .NET-frameworkilla. Sen jälkeen olen työelämässä ollut ilman taukoja.
Jos tuosta nyt laskee niin sellaista aktiivista itseopiskelua oli varmaan se 8-10 vuotta ennen kuin kirjoitin tuon ekan työsopparin. Työelämässä oppiminen nopeutui sitten entisestään.
Melkein kaikessa itseoppimisessa taustalla on ollut joko ihan vaan se, että olen halunnut oppia jotain, tai sitten olen tarvinnut itselleni jotain. Itse en oikein opi mitään lukemalla, joten olen vaan käyttänyt aikaa siihen, että olen koittanut askarrella kaikenlaista turhaa tai tarpeellista ☺️
Saaste
Reima Mäkinen
redbr1ck
Merri
Sonja
Olli