Skibidi SuuroneMitä eroa nykymaailmassa edes on masennuksella tai ahdistuksella ja hyvällä tilannetajulla?
Jaana@VPSuuronen En ole varma oliko kysymys retorinen, mutta on ihan tunnettuja faktoja, että masentuneen maailmankuva ei välttämättä ole erityisen epärealistinen ja että ahdistus on lähtökohtaisesti normaali reaktio psyykkiseen ja/tai sosiaaliseen uhkaan (vähän samaan tapaan kuin kipu on merkki kudosvaurion uhkasta). 1/2
@VPSuuronen Kyse ei ole siitä, että nämä tunteet ja ajatukset ja käsitykset pitäisi ihmisestä poistaa ja sitten olla vaan zen koko ajan, vaan että ihmisellä on suojamekanismeja, joiden avulla hän pystyy toimimaan niiden kanssa. Ja toisaalta myös kykyä nähdä positiivisiakin asioita, tuntea iloa ja tyytyväisyyttä, jne, silloinkin jos kokonaiskuva on synkkä. Psyykkinen terveys ei välttämättä ole aina 100% rationaalista, kun ihminen ei ole päättelykone. 2/2
@JankaWessman Mäkään en tiedä oliko se retorinen, mutta viime aikoina olen miettinyt tätä aihetta. Että paljonko iloa ja tyytyväisyyttä pitää kokea siitä huolimatta, että maailma on mitä on, että ei olisi masentunut, kun miettii ääneen, että millaiseen maailmaan oma lapsi kasvaa.
Jos siis ihminen kuitenkin käy töissä, maksaa laskunsa ja hoitaa velvollisuutensa huollettavia kohtaan.
"Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat."
(Eino Leino)
WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on "hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan." Ei siinä oo kyse siitä, tuntuuko iloiselta vai surulliselta.
Meidän yhteiskunta on fiksoitunut tunteisiin, mikä ei oo hyvästä, koska ne on semmosia tulevia ja meneviä aina.
@JankaWessman Toi on mielenkiintoinen määritelmä. Nyt kuitenkin pitää selvittää, että tarkoittaako tuossa "hyvinvoinnin tila" sitä, mitä sen jälkeen luetellaan vai onko hyvinvointi määritelty jollain muulla tavalla ja se johtaa siihen, että kykenee mainittuihin asioihin.
Oikeastaan lähdin miettimään koko aihetta siksi, että mulle jäi aavistuksen kokemus siitä, että mun näkemys maailman tilasta ja suunnasta oli psykiatrille signaali, että masennus ei ole edelleenkään poistunut.
@JankaWessman Ja jos tulkitaan masennukseksi se, että en näe montaakaan polkua nykyisessä maailmassa, missä olisi onnellinen loppu ihmiskunnalle, niin onko lääkityksen vaihdon tarkoitus sitten saada mun aivot hyväksymään maailma. (En usko loogisesti tähän, mutta voisin tulkita sen niin)
Ja näen jotenkin tuosta WHO:n määritelmästäkin, että yksilön mielenterveys ei ole vain yksilön vaan myös yhteiskunnan ongelma.
@VPSuuronen Ei, lääkityksen tarkoitus ei ole saada sua "hyväksymään maailma".
Mielensairauksien hoidon tarkoitus on lievittää sairaudesta johtuvaa kärsimystä ja ylläpitää toimintakykyä. Terve mieli pystyy hyväksymään, että "two things can be true". Kevätaurinko voi olla samaan aikaan mukavaa että merkki ilmastonmuutoksesta. Ei tarvitse valita.
Mutta kaikki kärsimys ei ole sairautta, ja mielen*terveyttä* taas ei ole oikeastaan ole olemassa irrallaan sosiaalisesta kontekstista.
@JankaWessman
Tykkäsin ensimmäisen lääkityksen määränneen psykiatrin saatteesta, että hermosto ei toimi normaalisti ja yritetään korjata aivokemia samalla vastaavasti kuin joillain verenpainetta. Valitettavasti aivokemiaan ja mielenterveyteen ei ole laboratoriokokeita (enkä edes tiedä onko sopivat välittäjäainetasot edes millään lailla samoja erilaisten hermostojen vällillä).
1/
@JankaWessman
Toinen ongelmallinen asia on sitten se, että hoitoja ja arvioita tekevät ihmiset ja subjekti on ihminen, joka kokee subjektiivisesti ja sanojen kanssa on vaikeaa, kun ei välttämättä hoitohenkilö ja subjekti tarkoita samaa asiaa jollain sanalla tai osaa kuvata sitä subjektiivista kokemusta toiselle ihmiselle niin hyvin kuin pitäisi.
2/
@JankaWessman
Tää kaikki tekee asioista vaikeaa sen lisäksi, että kuten @HannaEsmeralda_ toisaalla ketjussa mainitsi, on jokin oletus, että ihminen tietää millaista apua on edes olemassa tai tarjolla. Ja jo mielenterveyteen avun hakeminen ei ole vielä nykypäivänäkään ihan stigmatonta, niin siihen liittyy kaikenlaisia tunteita, jos sen avun saaminen on valtava esterata.
3/
@JankaWessman @HannaEsmeralda_
Eksyin aiheesta jo, mutta tässäkin riippuu todella paljon lopputulos (kokemusasiantuntijana yhden subjektin anekdoottievidenssillä) siitä, millaisten ihmisten autettavaksi päätyy. Tai ainakin prosessi, lopputulosta ei vielä ole.
4/4 (?) en oo varma numeroista enää
@VPSuuronen @HannaEsmeralda_ Olisi perin hämmästyttävää, jos psykiatrian alan tai hoitotieteen opinnot muuttaisivat ihmisyyttä niin, että vuorovaikutuksen perustuvassa hoidossa persoonallisuuksilla ei olisi väliä. ;)
Hanna@JankaWessman @VPSuuronen Ja olisi perin hienoa, josymmärrettäisiin, että eri diagnoosien kanssa kulkevien ihmisten vuorovaikutus on erilaista, kuin sen keskimääräisen, keskiluokkaisen mieleltään terveen neurotyypillisen.
@JankaWessman @VPSuuronen En kuitenkaan ole vielä osannut päättää ns. voittaako nämä tämänkertaiset hoitohenkilökunnan suoritukset sitä edellisen hoitojaksoni päätteeksi ylilääkärin (masentuneelle) lausuman loppukaneetin: "Vähän pitää ottaa itsään niskasta kiinni."
@JankaWessman @VPSuuronen Katselin #muuten tuossa viime yönä dokkarisarjan (kun en näiltä tässä kertomieni asioiden miettimiseltä taas unta saanut), millaisiin äärimmäisyyksiin se voi johtaa, kun sitä ei neuronormatiivisten luomassa yhteiskunnassa ymmärretä, että neurokirjolaisten vuorovaikutus on erilaista.
Den osannolika kidnappningen
Den engelska glamourmodellen Chloe Ayling får sina drömmars fotouppdrag i Milano. Men väl i Italien blir hon kidnappad och resan förvandlas till en mardröm. Den unga kvinnans liv tar en helt ny vändning. (Chloe Ayling: My Unbelievable Kidnapping, Storbritannien 2025)
/Kivi@HannaEsmeralda_ @JankaWessman @VPSuuronen Tuo oli hyvä dokkari! Ajattelin sitä katsellessani että muistuttaa joitakin muitakin menneisyyden tapahtumia, joissa media lyttää jonkun ihmisen ja minä mietin että hmm, tuo kommunikoi vähän epätyypillisesti, siksiköhän häntä ei kukaan usko.
@raik_su @JankaWessman @VPSuuronen Joo, sitä kun pitäisi kaikkien reagoida elämän erilaisiin tilanteisiin - traumoista puhumattakaan - tietyn käsikirjoituksen mukaan.
@raik_su @JankaWessman @VPSuuronen Muistui mieleen toinen kidnappaus-dokkari, jonka taannoin Areenalta katsoin - ei kuitenkaan näemmä enää ole siellä. Se oli Natascha Kampuschista. Olin toki tapauksesta kuullut aiemmin, mutta vasta ko. dokkarista opin, että hän(kin) sai mediassa ja ihmisiltä hirveästi paskaa niskaansa huomiohuo*aamisesta yms. kidnappauksensa jälkeen. Hänkään kun ei tiemmä käyttäytynyt kuten _pitäisi_. Muistaakseni siinäkin oli jotain, että kun hymyili jossain kuvassa tmv.