Janne KuusinenKen Loachia pitäisi katsella ja tulla tvstä enemmän. Itseään isompi työläis- ja työmaakuvaus Riff-Raff (1991) on kuin puolitoistatuntinen esittelyvaihe. Mutta sen enempää ei tarvita. Vain viipale pientä mittakaavaa, sen verran hyvyyttä ja lämpöä mihin kyetään, maailmankolkassa, johon ollaan satuttu syntymään.
Robert Carlyle ja Ricky Tomlinson lähtökuopissaan, ennen suuria läpimurtojaan. 1990-luvun alku lauritörhöskännyköineen näyttää n i i n muinaiselta.
Pari-kolme kertaa käväistään kesäteatterin puolella, mutta pääasia on, että Loach on ihmisen puolella. Hurjalloinen lopetus on hyvinkin kantaaottava. Kaikki taide on poliittista. ★★★★
Janne Upla