Emeritusprofessori Keltikangas-Järvinen ei lisää kansantajuisiin kirjoihinsa lähdeviitteitä, mutta hänen tapauksessaan ei hirveästi hotsita kyseenalaistaa väittämiä, vaikka viittaukset puuttuisivatkin.

Eli totta se on: tunnetuimmista sosiaalisista medioista ei ole ollut hyötyä kenenkään sosiaalisille taidoille, oli lähtötilanne mikä tahansa.

Sen sijaan runsas käyttö on lisännyt ahdistusta ja sosiaalisia pelkoja, kokonaisessa sukupolvessa ja yli kulttuurirajojen.

#somefi #KirjaMastodon

@miiakosonen Mut mut mutku niistä saa endorfiinit 🔥🙈

@rpsu Olet asian ytimessä! Kirjahan keskittyy juurikin ylikorostuneeseen yksilöllisyyteen. Mun elämä, mun arki, mun kokemukset, oisko niille yleisöö?

Opin muun muassa, että 80 % somepostauksista liittyy vain postaajaan. Niissä ei siis ole mitään vuorovaikutteista eli sosiaalista. Huomio on kokonaan ihmisessä itsessään, ei ympäröivässä maailmassa.

Aino-Mari Tuuri kiteytti osuvasti: ei se mikään some ole, vaan henkilökohtainen media.

@miiakosonen @rpsu Kiinnostavaa, pitää tarttua kirjaan jossain kohtaa. Olen täällä fediversumissa tykännyt sellaisista rehellisen henkilökohtaisista elämään ja identiteettiin liittyvistä pohdinnoista, mutta veikkaan että ne eivät edusta henkilökohtaisen somen valtavirtaa, vaan enemmän tuo yleisön hakeminen omalle tietyllä tavalla esitetylle arjelle.

@mmin @miiakosonen Itse olen monesti pohtinut onki töötti vain jonkun ajatuksen muotoilu sanoiksi (ja samalla ajatuksen jäsentämisyä ns. loppuun asti) vai keskustelua somessa.

Vähän kallistun sellaiseen, että en vaan osaa analysoida omaa tekstiäni tästä kulmasta 🤭

@rpsu @miiakosonen Joo, mulla on ainakin monesti tällainen ääneen ajattelun sävy. Monet töötit ei ole sellaisia mitään suuria ulostuloja, vaan sen hetken ajatuksia, siksi kolmen kuukauden automaattinen poistoaika on mukava niin eivät jää kummittelemaan ikuisesti 😀
@miiakosonen @rpsu Tähän jatkona mietin että jollain tapaa pidän siitä, että ihmiset uskaltavat olla haavoittuvaisia somessa (ja muuallakin), ja haavoittuvainen henkilökohtaisuus on tosi erilaista kuin julkisivun rakentaminen. Toisaalta tämäkin on monimutkaista, kun haavoittuvaisuutta ja aitoutta voi kai performoida kulttuurisen skriptin mukaan ilman että olisi välttämättä sen aidompaa kuin muukaan oman elämän performointi somessa. Mutta haluan ajatella että on olemassa myös aitoutta.