Emeritusprofessori Keltikangas-Järvinen ei lisää kansantajuisiin kirjoihinsa lähdeviitteitä, mutta hänen tapauksessaan ei hirveästi hotsita kyseenalaistaa väittämiä, vaikka viittaukset puuttuisivatkin.
Eli totta se on: tunnetuimmista sosiaalisista medioista ei ole ollut hyötyä kenenkään sosiaalisille taidoille, oli lähtötilanne mikä tahansa.
Sen sijaan runsas käyttö on lisännyt ahdistusta ja sosiaalisia pelkoja, kokonaisessa sukupolvessa ja yli kulttuurirajojen.
Mielenkiintoista kyllä, kirjoittaja myös toteaa, että autismin kirjon nuorten suhteesta digimaailmaan on erityisen paljon tutkimusta ja vaikutus on jopa korostuneen negatiivinen.
Tämähän ei tarkoita, etteikö somessa syntyisi myös rakentavia ja turvallisia ihmissuhteita (niille ketkä niitä ylipäätään kaipaavat, vrt. temperamenttierot). Se vain että hyödyillä on valtava hintalappu ja usein myös haitat keskittyvät vähemmistöille.
Silmiä avaava tutkimustiedon koonti - vaikka sitten viitteittäkin.
Miia Kosonen