tittamarja

Claire Keegan: Kasvatti
(suom. Kristiina Rikman)

Irlantilaisperheen tyttö annetaan kasvattilapseksi sukulaisten maatilalle, kun kotona eivät rahat riitä kaikkien lapsien ruokkimiseen. Sijaisvanhemmiltaan hän saa hoivaa ja rakkautta, jollaisesta hänellä ei kotona ole ollut aavistustakaan.

Kirja on tosi lyhyt, vain 80 sivua, mutta pieneen sivumäärään on saatu mahtumaan valtavan kokoinen tarina. Keegan osaa jotenkin niin pienesti kuvata suuria asioita. Hänen tekstiään lukisi mielellään pidemmästikin, mutta kärsisiköhän tarina, jos se kerrottaisiin vähemmän tiiviisti? Ehkä pakahtumisen tunne tulee juuri tiukasta pakkauksesta.

#kirjamastodon #kirjafedi #kirjat #lukeminen #nämäpienetasiat #clairekeegan

Feb 15 at 1:44pmWeb
Show threadmsaari 📚Feb 15
@tittamarja Joo, nämä Keeganin kirjat ovat kyllä tosi niukkoja. Uudessa novellikokoelmassakin oli vain kolme novellia. Ei haittaisi, jos tätä olisi enemmän, mutta varmasti tämä tiukka muoto on Keeganin parasta osaamista.
Show threadtittamarjaFeb 15
@msaari Mä en ole muuta häneltä (vielä) lukenut. Olin jostain syystä ihan varma, että olen lukenut Nämä pienet asiat, mutta sitä ei löydy mun Storygraphista ja juonikin kuulostaa vieraalta, joten en sitten varmaan ole. Hassua, koska mulla oli mielikuva etten erityisemmin pitänyt siitä ja siksi otin tämän Kasvatinkin lukuun vähän epäillen. 😄
Show threadKirsti EraFeb 15
@tittamarja @msaari
Tykkäsin sekä Kasvatista että Nämä pienet asiat tosi paljon. Erittäin humaaneja ja lukijaa arvostavia, asioita ei selitetä puhki vaan jätetään tilaa pohdiskelulle. Siitä huolimatta että humaani perusasenne on selkeä ja tiukka. Pienten asioiden lopussa todetaan, ettei jatko ole kevyttä ja helppoa, eikä taatusti olekaan. Päähenkilön persoona ja rohkaistuminen ilahduttaa valtavasti ja saa uskomaan, että hän hoitaa tilanteet eikä peräänny.