"Äidinkielen osaamiseni on todella vahvaa" -sarjan tämän päivän otanta.

Piti kirjoittaa "viestijät"-sana genetiivin monikossa, ja oikean muodon hakeminen meni jotensakin näin:

Viestiäiden...
Viesti... äin ... viestien...
Ai niin, tekijässä on aina "j" jossain.
Viestijäin... Hmm. Liian vanhahtava, ei kuulosta siltä, mitä käytetään. Mietitääns siis vielä.
Viestij...
Viestijien...
Viestiäijen...
Viestijäien...
Saatanaperkele.
Aika kääntyä hakukoneen puoleen.
Aaa! Se on "viestijöiden"!

En oikeasti näillä aivoilla olisi varmaan osannut panna ö:tä mihinkään väliin. 😂

#suomenkieli #äidinkieli

@jennijii Viestijäin, viestijien, viestijöiden ja viestijöitten kaikki kelpaavat.
@tomminieminen Tuota "viestijäin" -muotoa makustelin tosiaan jonkin aikaan, mutta se ei tuntunut hyvältä, vaikka käypä siis onkin. Mutta "viestijien" kohdalle päästyäni aivot ei yhtään pysähtyneet sanomaan, että sekin on oikein. Kiitos siis kommenttisi, niin huomasin, että olin toisenkin saanut oikein. 😁 Ehkä tuon kohdalla olin pyöritellyt sanaa liikaa, eikä se enää edes kuulostanut suomelta. 😅
@jennijii Yksikkövartaloinen ”viestijäin” sopii luultavasti paremmin länsi- kuin itäsuomalaisen korvaan, koska se on nimenomaisesti länsisuomalainen muoto. Vanhahtavuuskin on totta, vaikka muotoa ainakin hämäläisellä alueella edelleen käytetään.