Oho, hupsista jumalaare: Kässärin eka versio valmistui!
Olen sitä kirjailijatyyppiä, joka ei tiedä loppujaan ennen kuin pääsee sinne. Se on vähän niin kuin koko kirjoitushomman juju: arvoituksen jännite.
Sisäistettynä on totta kai tarinoiden rakenteet ja onnistuneiden sulkujen anatomia, mutta silti tässä ekassa versiossa on läsnä ihana yllätys ja leikki.
Seuraavassa versiossa katsellaan sitten kriittisemmin.