Apurahabingo! Nyt oli taas sen aika, onnea kaikille voittaneille – mutta etenkin tsemppiä kaikille muille.
Toisille taiteilijoista apuraha on kiva tunnustus taiteellisesta työstä, mutta toisille se tarkoittaa sitä että voi pitää kotinsa tai työvälineensä.
Tosiasia on, että useimpien taiteilijoiden tulot koostuvat monesta purosta, harvempi tekee taidetta kuukausipalkalla, ja keskimääräistä useampi on pienituloinen. Perheen tai lähipiirin tuki elättää jopa kuudetta. Silti joukossa on myös niitä, joilla on rahaa ja verkostoa omastakin takaa.
”Jotkut tulee rikkaista taiteilijaperheistä ja saa apurahoja ja 30 000 euron palkintoja”, toteaa tanssitaiteilija Jessica Piasecki.
Hän itse uskoo solidaarisuuteen ja on pohtinut sitä paljon. Hän on muun muassa jakanut omia pieniäkin työskentelyapurahojaan toisten taiteilijoiden kanssa. Ja kehottanut siihen myös muita.
Kerran Piasecki kertoo lähestyneensä somessa erästä ison rahapalkinnon saanutta taiteilijaa kysyen, onko hänellä tarvetta tälle rahalle. Olisi monta taiteilijaa joilla ei ole varaa tehdä taidetta, ehkä hän haluaisi jakaa hieman?
Taiteilija ei koskaan vastannut.
Taiteilijoiden välistä solidaarisuutta ja apurahoja mietittiin taannoisessa Ison Numeron jutussa. Tekeekö raha taiteilijan? Pitäisikö joidenkin olla hakematta apurahaa? Mitä voi tehdä auttaakseen toisia silloin, kun itse sellaisen saa?
Lue koko juttu nettisivuiltamme!
Haastattelussa Piaseckin lisäksi taiteilijat Jenna Jauhiainen ja Camille Auer.
#apurahat #katulehti #taide #solidaarisuus #isonumero @jojo.mp333