Jos näkisin jossain lukemistani dekkareista juonenkäänteen, jossa kotinurkillani #Ruokolahti Kauppakasinon kohdalla eli työmatkani varrella on iso poliisioperaatio ja pidätettyjä epäillään terrorismin rahoittamisesta, toteaisin vain että onpa paska käsikirjoitus.
Meanwhile in reality:
Jonkinasteisena neurovähemmistöläisenä ja erittäin ääniherkkänä en ole ikinä ymmärtänyt, miten meikäläiset ylipäätään päätyvät asumaan taajamissa. Varsinkaan jos ne ovat kaupunkeja.
Juujuu, löytyy muutama miljoona esimerkkiä. Jatkan miettimistä itsekseni.
Kovasti talousviisaat ja media hokevat, että monia Itä-Suomen pikkupaikkakuntia pitävät pystyssä mökkeilijät ja turistit.
Itsehän edustan vähemmistössä olevaa koulukuntaa: nämä paikat ovat hengissä vain siksi, että on meitä vuoden ympäri maaseudulla ja -taajamissa viihtyviä kotimaan luonnon ystäviä.
Kyllä tänäkin kesänä on huokaistava helpotuksesta, kun kaikki kuusi mattoa on pesty.
Ei siksi, että urakka olisi raskas, vaan matonpesupaikkoihin olennaisesti kuuluvan sosiaalisuuden ja lähes pakko-smalltalkin takia 😅
Tällä kertaa jouduin jopa jonottamaan. Kiitos täyden pesupaikan, vältin itse asiassa sanomasta mitään muuta kuin ’Päivää’ (johon kukaan ei vastannut). Turistit siis hoitivat kaiken porinan keskenään! Hiljaisuus olisi parasta, mutta oma hiljaisuus jo puoli voittoa.
Sieluhan se taas lepäsi telttaretkellä lähiluonnossa. Kotoa matkaa 30 km.
Talven lapselle liian kuuma päiväsaikaan, mutta illat, yöt ja aamut juuri täydelliset.
Parasta tällä kertaa: joutsenten vierailu, kokkaaminen porukalla, mandoliinin mukaanotto ja oudot yhteislaulut.
Mitä ihanin kevyessä kesäsateessa tehty iltakävely metsämaisemissa! Yllättävän paljon mustikankukkia. Ja stereo-käet (siis ne linnut, vaikka olenkin Savosta).
Tuosta ei ehkä vielä saa punkbändin nimeä?
Miia Kosonen
Sirpa T.
Tiedotteet