Tiia✨️ Kirja-arvostelu ✨️
*ei spoilereita*
𝗥𝗼𝘂𝘃𝗮 𝗕𝗼𝘃𝗮𝗿𝘆 - 𝗚𝘂𝘀𝘁𝗮𝘃𝗲 𝗙𝗹𝗮𝘂𝗯𝗲𝗿𝘁
ja
𝗚𝗲𝗺𝗺𝗮 𝗕𝗼𝘃𝗲𝗿𝘆 - 𝗣𝗼𝘀𝘆 𝗦𝗶𝗺𝗺𝗼𝗻𝗱𝘀
Simmondsin alunperin 90-luvun lopulla englanniksi julkaistun sarjakuvan tuore suomennos kiinnosti, joten päätin lukea alle alkuperäisen klassikon, jonka uudelleenkerronta sarjis on.
Rouva Bovary on kuvaus itsekkyydestä ja haluamisesta. Mielenkiintoista oli lukea tämä juuri, kun aloitin myös äänikirjana Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden ajan. Kuinka pöyristyneitä aikalaiset mahtoivat Emman hahmosta olla, kun nykylukijankin silmissä hänen käytöksensä on ajattelematonta ja itsekeskeistä, vaikka hänessä on myös ymmärrettäviä piirteitä. Tarina on hyvä ja taidolla kerrottu, mutta on silti vaikea olla miettimättä: onko kirja kuitenkin vain äklö varoitustarina siitä, ettei naisten pitäisi antautua tyytymättömyydelle ja haihattelulle, koska se johtaa vain turmioon? Vaikka ajatus siitä, että jatkuva vihreämmän ruohon perässä juokseminen on loputon ja tuhoisa kierre, on ihan universaali ja kaikkiin sukupuoliin pätevä, mietin mitä tarinalla on nimenomaan kirjoitusaikana haettu.
Gemma Boveryn tarina noudattelee alkuperäisversiota isoissa linjoissa, mutta esimerkiksi kertojaratkaisu on tehty kiinnostavasti, koska siihen rooliin on nostettu eräs sivuhenkilö, joka alkuperäisteoksesta poiketen kehittää pienimuotoisen pakkomielteen Gemmaan. Piirrostyyli on kiva, vaikka tekstiä onkin niin paljon, että tämä on melkein enemmän kuvitettu kirja kuin sarjakuva. Hyvä versio, mutta vaikka tämä on jokseenkin tragikoominen ainakin lopun osalta, etuliepeessä mainostettua "ratkiriemukkuutta" ja "huumoria" en löytänyt, vaikka kuinka sivuja tihrustin 🧐 Korkeintaan vähän ranskalaisuudelle naureskelua (kirjailija on britti), mutta oliko se enemmän mautonta kuin hauskaa. Mahdollisesti.
Suosittelen, jos tykkäät:
🪶 klassikoista
🔍 ihmisyyden tarkastelusta
😢 traagisista kohtaloista
#kirjapixelfed #kirjapixel #kirjamastodon #rouvabovary
*ei spoilereita*
𝗥𝗼𝘂𝘃𝗮 𝗕𝗼𝘃𝗮𝗿𝘆 - 𝗚𝘂𝘀𝘁𝗮𝘃𝗲 𝗙𝗹𝗮𝘂𝗯𝗲𝗿𝘁
ja
𝗚𝗲𝗺𝗺𝗮 𝗕𝗼𝘃𝗲𝗿𝘆 - 𝗣𝗼𝘀𝘆 𝗦𝗶𝗺𝗺𝗼𝗻𝗱𝘀
Simmondsin alunperin 90-luvun lopulla englanniksi julkaistun sarjakuvan tuore suomennos kiinnosti, joten päätin lukea alle alkuperäisen klassikon, jonka uudelleenkerronta sarjis on.
Rouva Bovary on kuvaus itsekkyydestä ja haluamisesta. Mielenkiintoista oli lukea tämä juuri, kun aloitin myös äänikirjana Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden ajan. Kuinka pöyristyneitä aikalaiset mahtoivat Emman hahmosta olla, kun nykylukijankin silmissä hänen käytöksensä on ajattelematonta ja itsekeskeistä, vaikka hänessä on myös ymmärrettäviä piirteitä. Tarina on hyvä ja taidolla kerrottu, mutta on silti vaikea olla miettimättä: onko kirja kuitenkin vain äklö varoitustarina siitä, ettei naisten pitäisi antautua tyytymättömyydelle ja haihattelulle, koska se johtaa vain turmioon? Vaikka ajatus siitä, että jatkuva vihreämmän ruohon perässä juokseminen on loputon ja tuhoisa kierre, on ihan universaali ja kaikkiin sukupuoliin pätevä, mietin mitä tarinalla on nimenomaan kirjoitusaikana haettu.
Gemma Boveryn tarina noudattelee alkuperäisversiota isoissa linjoissa, mutta esimerkiksi kertojaratkaisu on tehty kiinnostavasti, koska siihen rooliin on nostettu eräs sivuhenkilö, joka alkuperäisteoksesta poiketen kehittää pienimuotoisen pakkomielteen Gemmaan. Piirrostyyli on kiva, vaikka tekstiä onkin niin paljon, että tämä on melkein enemmän kuvitettu kirja kuin sarjakuva. Hyvä versio, mutta vaikka tämä on jokseenkin tragikoominen ainakin lopun osalta, etuliepeessä mainostettua "ratkiriemukkuutta" ja "huumoria" en löytänyt, vaikka kuinka sivuja tihrustin 🧐 Korkeintaan vähän ranskalaisuudelle naureskelua (kirjailija on britti), mutta oliko se enemmän mautonta kuin hauskaa. Mahdollisesti.
Suosittelen, jos tykkäät:
🪶 klassikoista
🔍 ihmisyyden tarkastelusta
😢 traagisista kohtaloista
#kirjapixelfed #kirjapixel #kirjamastodon #rouvabovary
