Työelämän heikennys ei ole vahinko – se on suunta
Tämä ei ole yksittäinen lakimuutos, vaan tämä on usean muutoksen jatkumo.
Tämä ei ole tekninen korjaus, eikä tällä korjata työllisyyttä, saati pyritäkään korjaamaan työelämän reiluutta.
Tämä on monien verhoilujen keinoin hyssytelty linjaus, jolla eriarvoistetaan ja vähennetään yksilön turvaa.
Työelämän heikennyslaki etenee, ja mukana etenee ajatusmalli, jossa työntekijä nähdään joustovarana – ei ihmisenä; yhteiskunnan kantavana voimana, vaan riskinä, jota heikenneyslain toimesta tulee hallita ja pitää kurissa.
Kun määräaikaisuuksia helpotetaan, irtisanomissuojaa murennetaan ja neuvotteluasema viedään pois työntekijältä ties minne palavereihin, ei vaikutus ole tietenkään neutraali. Se kohdistuu aina niihin, joilla on vähiten puskuria: nuoriin, pätkätyöläisiin, matalapalkka-aloihin, hoivaan ja palveluihin – aloihin, joissa ”joustaminen” tarkoittaa epävarmuutta arjessa etenkin heillä, joiden ostovoima ja joukolla vaikuttamisen mahdollisuudet ovat heikot jo entuudestaan.
Vaikutus ei näy heti – siksi se on vaarallinen
Heikennysten todellinen vaikutus ei näy heti tilastoissa, vaan se näkyy hiljalleen arjessa.
Se näkyy monissa jo osittain olemassaolevissa ongelmissa: Määräaikaisissa työsuhteissa ei enää uskalleta kieltäytyä ylimääräisistä vuoroista, vaikka jaksaminen olisi jo äärirajoilla. Vuorojen jatkuvasta muuttamisesta, tai viime hetken ilmoituksista ei uskalleta huomauttaa – Oikeuksista tiedetään, mutta niitä ei käytetä, vaan työpaikoilla vaietaan; Ei siksi, ettei olisi mielipiteitä, vaan siksi, että pelätään seuraavan vuoron, jatkosopimuksen tai työpaikan puolesta.
Työelämästä tulee näin selviytymistä, ei osallistumista, joka voi johtaa järjestäytymättömyyteen ja näennäisiin ”sopimuksiin”, joissa työntekijän vaihtoehdot voidaan vain sanella.
Tämä ei ole tehokasta talouspolitiikkaa – Tämä on lyhytnäköistä vallankäyttöä.
Heikennyspolitiikka ei ole uhka ainoastaan yksittäiselle työntekijälle – myös demokratialle
Työelämä ei ole irrallinen saareke, vaan osa demokratiaa.
Kun työntekijän asemaa heikennetään järjestelmällisesti, kavennetaan samalla ihmisten todellista vapautta vaikuttaa omaan elämäänsä. Kun neuvottelusuhde muuttuu yksipuoliseksi, muuttuu myös yhteiskunta samaan suuntaan.
Silloin päätösvalta kasaantuu ja vastuu siirtyy alaspäin, kun taas valta ylöspäin, joka taas voi johtaa monen kohdalla kokemukseen, ettei ääntä kannata käyttää – Ei työpaikalla, eikä vaaliuurnilla.
Se on vaarallinen kehityssuunta.
Ei äänekäs, vaan hiljainen.
Ei hetkellinen, vaan rakenteellinen.
Tämä ei ole väistämätöntä
Työelämän tulevaisuus ei ole luonnonlaki. Se on valintojen summa.
Voimme yhdessä rakentaa työelämää, jossa joustot ja turva kulkevat yhdessä, sekä vahvistaa luottamusta pakottamisen sijaan.
Voimme tehdä uudistuksia, jotka lisäävät osallisuutta – eivät pelkoa.
Mutta se vaatii sen, että myönnämme, mitä nyt ollaan tekemässä.
Tämä ei ole ”välttämätön sopeutus” – Tämä on vaarallinen poliittinen suunta.
Suuntaa voi muuttaa, jos siitä uskalletaan puhua rehellisesti!
Vasemmistoliitto ei ole valmis hyväksymään työelämää, jossa pelko on toimintamalli ja hiljaisuus sopimus.
Jos haluat työelämän, jossa vuoroista voi puhua, oikeuksia voi käyttää ja ihmiset eivät ole joustoja, vaan tekijöitä – Liity mukaan. https://vasemmisto.fi/liity-jaseneksi/
Tämä ei muutu itsestään.
Mutta tämä muuttuu yhdessä.
Petteri Heimonen
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen, Pääluottamusedustaja, työsuojeluvaltuutettu, kunnallisvaltuutettu(vara) sekä erotuomari.
Ramu
Susanna Iivonen-
Kirjapiilo
Vasemmisto Nyt!
pilvinummi