JaamarIstun täällä korkealla mäellä.
Linnut laulaa ja aurinkoinen mäntykangas tuoksuu lapsuudelta. Lämmin tuuli saa hiukset kutittamaan nenää.
Äänitin linnunlaulua muuttolintujen kevät-sovelluksella, näin suloisen hämähäkin, (korjaan, KAKSI suloista hämähäkkiä, jotka molemmat kiipeili minun päällä) ja mäntypistiäisen, mutta ihmeekseni en yhtään kekomuurahaisia.
Söin liikaa mansikoita ja suklaata. Perunapiirakoista säästän puolet (kaksi) illaksi kotiin.
Tulomatkalla tunnistin sammalia ja niittykukkia, näin kimalaisia ja paikallistin kimalaisen pesänkin nuotiopaikan penkin alta, kiipesin yli kaatuneiden runkojen, olin kuumissani, koskettelin puiden runkoja, kivien pintoja ja sammalia ja hyppelin kiveltä kivelle. Saatoin ehkä myös vähän nuuskia puita😅
Olen tähän mennessä kokenut ympäristöä kaikilla aisteilla ja katsonut lähelle ja katsonut kauas. Ajatellut ja ollut ajattelematta.
Ja siis ei ole kiire!
Se on perheelliselle outoa. Tänään kukaan (paitsi koira) ei odota minua kotona.
Voin istua tässä vaikka kaksi tuntia jos haluan.
Mutta en kyllä malta, koska vielä on mäeltä laskeutuminen ja varjoisa metsä edessä ja sieltäkin voi löytyä kaikkea jännää😁
Susanne Nyman
PaulaPoh 🌻