Koska en löydÀ omaa kirjoitustani otsikolla #esittely, tulkoon se tÀssÀ, mahdollisesti osittain uusintana. (Olen vaihtanut jossain vaiheessa instanssia.) Teksti on pitkÀ.
Kuten olen profiiliini tiivistÀnyt, olen kiinnostunut erityisesti nÀistÀ asioista: elinkelpoinen planeetta, eriarvoisuuden vÀhentÀminen, proge, kansanmusiikki, lautapelit varsinkin junassa (#LautapelitJunassa), kaupunkipyörÀily, kokeellinen elokuva ja CSS. "Move slow and fix things."
Nimeni perÀssÀ olevista merkeistÀ voi pÀÀtellÀ, ettÀ olen mukana Elokapinan toiminnassa. MitÀÀn kovin rajua en ole vielÀ tehnyt, mutta olen mm. pitÀnyt puheita sekÀ Helsingin ettÀ Tampereen mielenosoituksissa. Olen hivuttautunut myös MetsÀliikkeen piiriin, mutta siellÀ en ole tehnyt kÀytÀnnössÀ juuri mitÀÀn. Jotain #LempiMetsÀnPuolesta kuitenkin.
Olen Tampereen Vihreiden jÀsen. VihreÀt ja Vasemmistoliitto pitÀisi yhdistÀÀ, ja puolueen nimeksi pitÀisi laittaa Vihervasemmisto. Samalla pitÀisi rohkeasti sanoa, ettÀ Nalleilta karkit pois ja uusien moottoriteiden rakentaminen, valtion metsien kaataminen ja ojitukset loppuu nyt. Ja se mitÀ saadaan tilalle, kun aletaan taas rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa.
PÀÀdyin ns Àlypuhelimen kÀyttÀjÀksi verrattain myöhÀÀn, vasta kun jouduin ottamaan sellaisen kÀyttööni työssÀni. Vaikka onhan siitÀkin jo aikaa. Minunkin elÀmÀÀni se on lopulta kurjistanut enemmÀn kuin parantanut, sanoisin.
Someissa olen silti roikkunut aina, siitÀ lÀhtien kun pÀÀsin modeemilla Internetiin. Ensin sfnet/nyysit, sitten pari postituslistaa (joista yhden vilkkaan perustin) ja aika pitkÀÀn myös Fb (jonne perustin ryhmÀn roskalavadyykkareille). Nyt on aika jÀttÀnyt kaikista noista, ja olen tÀÀllÀ. YmpyrÀ sulkeutuu: tÀmÀ muistuttaa nyysejÀ, mikÀ on hyvÀ.
TykkÀÀn kirjoittaa ohjeita, ja teen sitÀ paljon opettajan työssÀni. Opiskelijatkin ovat kiitelleet. Siksi oli hauskaa pÀÀstÀ kirjoittamaan indie-lautapeliprojektin sÀÀntöjÀ. Vaikka itse peli on hyvÀ, ja sitÀ on ollut tekemÀssÀ kelpo vÀkeÀ, en voi toivoa sille menestystÀ enkÀ viitsi mainostaa sitÀ tÀmÀn enempÀÀ, koska sen rahoittajaksi paljastui (yhden miehen) yritys, joka tuottaa pÀÀtoimenaan sitÀ sakeinta salaliitto- ja denialismiroskaa videokanavilleen.
Harrastan jÀÀkiekkoa, vaikka minulla ei ole enÀÀ autoa. Raahaan tÀydet varusteet sisÀltÀvÀn lÀtkÀkassini viikottain jÀÀhallille julkisen liikenteen kyydillÀ, yhdellÀ vaihdolla. Hyvin on mahtunut kyytiin, ja samalla hoituu alkulÀmmittely.
Lentokoneella lensin viimeksi vuonna 2018 ja se oli niin törkeÀ lentovuosi, ettei tartte enÀÀ koskaan lentÀÀ minnekÀÀn. Japaniin menen sitten kun se on toivottavasti joskus turvallista #maatapitkin. Voihan siinÀ mennÀ vielÀ pari vuosikymmentÀ.
Absoluuttinen Nollapiste on minusta niin hyvÀ ja uniikki bÀndi, ettÀ perustin siitÀ keskustelemiseen sen edellÀ mainitun postituslistan helmikuussa 1999 ja ajauduin myöhemmin tekemÀÀn myös bÀndille aika laajat ja kattavat nettisivut.
Olen piirtÀnyt yhden tÀhtitieteellisen lastenkirjan, jossa kÀsitellÀÀn valosaastetta. (Popin ja Pikkukarhun avaruusmatka, Ursa 2014.) Tein saman kirjailijan kanssa toisenkin kirjan 10 vuotta myöhemmin, mutta siinÀ ei ole kuvitustani kuin vÀhÀn. (Taivaantarkkailijan kirja.)
Olen metsĂ€ssĂ€ paljon vĂ€hemmĂ€n kuin haluaisin. Asia on onneksi korjattavissa â kunhan löydĂ€n EtelĂ€-Suomesta metsĂ€teollisuusalueiden lomasta myös niitĂ€ metsiĂ€. HiihdĂ€n mielellĂ€ni umpihangessa, ja Tampereen keskustassa olen tykĂ€nnyt hiihtÀÀ silloin kun kunnon lumipyry yllĂ€ttÀÀ auraajat ja hiekottajat. Tosin kun nĂ€in ettĂ€ sitĂ€ tekee joku muukin, intoni lopahti.
Olin aikanaan (noin 20 vuotta sitten) yhteensÀ 3 vuotta lasten kanssa kotona, ja silloin se herÀtti huvittavan paljon huomiota. Onneksi tuo taitaa olla normaalimpaa nykyÀÀn.
Ja nÀin pÀÀstiin 3848 merkkiin. VielÀ tÀnne olisi mahtunut toinenkin mokoma, mutta jospa tÀmÀ tÀstÀ tÀllÀ erÀÀ!





