Lueskelin läpi Ironsworn -roolipelin ohjekirjan. Ajatus yksin pelattavasta roolipelistä kiehtoo edelleen, mutta itselleni siinä on käytännössä yksi selkeä haaste: se tuntuu yksinäiseltä ja siitä puuttuu yllättävät ulkoiset voimat.
Yksi ryhmässä pelattavien roolipelien mielenkiintoisista piirteistä on se, että siinä on useampi ihminen kertomassa tarinaa. Jokainen voi tuoda siihen palasia, joita kukaan muu ei olisi tuonut. He voivat tehdä sen ilman, että kenenkään tarvitsee antaa siihen erityistä lupaa tai tilaisuutta.
Tämä yllätyksellisyys on yksi keskeisistä piirteistä, jotka saavat minut kiinnostumaan roolipeleistä. Samasta syystä ajatus D&D- tai Pathfinder-roolipelistä, jossa olisi vain yksi pelaaja, tuntuu vähän tylsältä. Monen ihmisen tuoma dynamiikka puuttuu. Samasta syystä yksin pelattavat lautapelitkin tuntuvat usein paljon ankeammilta moninpeliin verrattuna.
Kaikesta huolimatta en saa Ironswornia päästäni. Luulen, että se ei vetoa minua niinkään roolipelinä, vaan pelillistettynä luovan kirjoittamisen haasteena. Pelimekaniikka tarjoaa yllättävät juonenkäänteet ja hahmon toiminnan aiheuttamat seuraukset. Olkoonkin, että minä voin itse päättää, milloin annan noppien tulla tarinankerrontaan mukaan.
Harkitsin, että voisin tehdä kotisivuille erillisen Ironsworn-sivun, jonne kirjoittaisin pelin tarinaa. Eihän se välttämättä ketään kiinnosta, mutta itselle se voisi olla mielenkiintoinen kokeilu ☺️
#pelit #roolipelit #ironsworn #kirjoittaminen