@parasetamoli tässä se nyt tulee :D Pahoittelen romaania, en osaa kirjoittaa lyhyesti, vaikka kuinka yrittäisin. Mutta löytyy sieltä lopusta pari linkkiäkin :D
Eli miksi kysymyksessä “keitä venäläisiä oppositiopoliitikkoja kannattaa seurata” piilee ongelma?
Alkuun pari disclaimeria:
1. venäläinen != venäläinen eli kieli, kansallisuus ja kansalaisuus ovat vielä hyvin paljon monimutkaisempia asioita kuin Suomessa ja tilanteesta riippuen sillä joko on tai ei ole tässä erityisesti väliä, yritän pitää käsitteet jollain lailla erillään, mutta aina se ei onnistu
2. En tunne “virallista” (oppositiopolitiikaksi itseään nimeävää) venäläistä oppositiopolitiikkaa kovin hyvin muuten kuin laajempana ilmiönä, voi hyvin olla poikkeuksia siitä mitä myöhemmin kirjoitan ja kuulen näistä mielelläni, mutta itse olen sitä mieltä että yksittäisistä johtohahmoiksi yrittävistä on tällä hetkellä enemmän haittaa kuin hyötyä, kts. alempana.
Vähän taustaa:
Venäjähän on virallisesti valtiomuodoltaan liittovaltio, jonka pitäisi koostua useasta kymmenestä autonomisesta alueesta. Käytännössä se ei oikeastaan koskaan ole toiminut näin, vaan on tsaarinajoilta lähtien hyvinkin tiukasti keskusjohtoinen siirtomaavaltio, jossa muut alueet palvelee Moskovaa. Sen lisäksi että alueiden omat mahdollisuudet päättää omista asioistaan ovat todella vähäisiä, maassa asuu useita alkuperäiskansoja, joiden oikeuksia poljetaan oikein urakalla.
Esim. Ukrainan sotaan on lähetetty suhteettoman iso määrä alkuperäiskansoihin kuuluvia.
Viimeistään kun Ukrainan täysmittainen sota alkoi, Putinin valtaa vastustavat jakaantuivat kutakuinkin kahteen leiriin:
1. Vika on Putinissa ja kavereissa, pitää saada paremmat, länsimaista demokratiaa oikealla tavalla ajavat tyypit hallitukseen ja asiat korjaantuu ja kaikki on onnellisia, tai
2. Niin pitkään kuin pidetään kiinni yhtenäisen Venäjän olemassaolosta, imperialistinen politiikka jatkuu, mikä väistämättä johtaa eriarvoisuuteen, harvainvaltaan jne. Lisäksi länsimainen demokratia nykymuodossaan ei toimi erityisen hyvin länsimaissakaan.
“Oppositiopolitiikot”, tai ne joita länsimainen media mieltää oppositiopolitiikoiksi, kuuluvat kaikki tai lähes kaikki ensimmäiseen joukkoon. Tämä lähtee jo ihan määritelmästä, jos ajatellaan, että on yksi tai muutama tyyppi joka voi edustaa Venäjää, on pakko ajatella että on jokin yhtenäinen Venäjä, jota yksi tai muutama tyyppi voi edustaa. Esimerkkinä Julia Navalnaya, joka puheessaan hyökkäsi hyvin suoraan dekolonisaatioaktivistien kimppuun (https://www.themoscowtimes.com/2024/09/06/navalnayas-decolonization-critique-proves-that-russias-liberal-opposition-hasnt-been-listening-to-indigenous-voices-a86280). Tämä herätti voimakasta reaktiota alkuperäiskansojen aktiviestien piireissä, ja kutakuinkin täyden hlijaisuuden “virallisen” opposition keskuudessa.
Esimerkkinä “opposition” ongelmallisuudesta myös lista viimeisimpään “sodanvastaisen konferenssin” kutsutuista puhujista: https://www.forumfreerussia.org/en/archives-en/forum-awcv-en
Aikamoinen all male panel, josta puuttuu käytännössä kokonaan niiden liikkeiden edustajat, jotka oikeasti tekevät (tai tekivät vuonna 2023 kun tämä pidettiin) jotain työtä Venäjän rajojen sisäpuolella. Sellaisia liikkeitä on, ja niiden jäsenet ovat aika pitkälle 1) alkuperäiskansoihin kuuluvia, 2) nuoria, 3) naisia - eli kaikki ne jotka tästä puuttuvat. (Jos nyt kovasti haluaa jotain oppositiopolitiikkoja seurata, tästä listasta niitä löytyy, kunhan varmistaa että naaman omistaja liittyy Venäjään edes jollain tavalla). Israelin tukeminen kuuluu luonnollisesti myös asiaan, kts. Forumfreerussian pääsivu.
Tässä vielä hyvä historiantutkijan ja alkuperäiskansan edustajan puheenvuoro oppositiosta, dekolonisaatioliikkeestä, ja siitä miten oppositiopolitiikkojen kärsimys ei auta asiaa: https://youtu.be/N_bOGjOFnS4?feature=shared. Jos ei jaksa katsoa kokonaan, voi aloittaa kohdasta 8:12, mutta kannattaa katsoa koko setti :) (siitä voi olla montaa mieltä miten “helppoa” nykyisin ulkomailla asuvilla venäläispolitiikoilla on ollut, mutta asiasisällöltään video on täyttä rautaa).
Ketä sitten oikeasti kannattaa seurata?
Niitä, joilla ei vielä ole vastauksia siihen, miltä tulevaisuus voisi näyttää ja miten se voisi toimia. Nämä ovat ruohonjuuritason liikkeitä, joissa kokeillaan ja haetaan uusia rakenteita sen sijaan että kopioidaan ne suoraan lännen vakiintuneilta järjestelmiltä. Niissä on tarkoituksella harvemmin yksittäisiä henkilöitä keulakuvana: monet toimii anonyymisti ja/tai itseohjautuvina pieninä joukkoina sekä anonymiteetin takia että välttääkseen vanhoihin kaavoihin johtavaa hierarkista rakennetta.
Minulla on valitettavasti aika vähän linkkejä, koska suurin osa seuraamistani on venäjänkielisiä, ja nekin jotka kirjoittavat englanniksi, tekevät sitä suht harvoin. Lisäksi Venäjällä toimivia ryhmiä on yleensäkin vaikeaa seurata ulkopuolisena, koska ne joutuvat usein lopettamaan, muuttamaan muotoaan tai toiminta-alustaa tai menemään kokonaan maan alle. Aika monet perustuvat henkilökohtaiseen kontaktiin, pitää tuntea joku joka tuntee jonkun.
Mutta tässä jotain esimerkkejä (osa on instassa mikä ei ole ideaali mutta it is what it is).
FAR - Feminist Anti-War Resistance, https://www.instagram.com/fem_antiwar_resistance/
FAR:ilta löytyy kaksi solua myös Suomessa: @far.collectiva ja @far_finland
Indigenous of Russia: https://www.instagram.com/indigenousofrussia/
Voices of Nations: https://www.instagram.com/voices_of_nations/
QueerSvit https://queersvit.org
Vanhempia ja perinteisempiä järjestöjä:
Memorial: https://www.instagram.com/en.memorial/ (yksi vuoden 2022 rauhan Nobelin voittajista)
OVD-info: https://en.ovdinfo.org (järjestää lakimiehiä ja muuta käytännön apua mielenosoituksissa pidätetyille ja muille poliittisille vanheille)
medioita:
@novayagazeta_en ja https://novayagazeta.eu
@meduza_en
Lisään myöhemmin jos tulee vielä jotain mieleen :)
#venäjä #politiikka #feminismi #oppositio #alkuperäiskansat #dekolonisaatio
Navalnaya’s Decolonization Critique Proves That Russia’s Liberal Opposition Hasn’t Been Listening to Indigenous Voices
Opinion | In a speech at the Bled Strategic Forum in Slovenia this week, Yulia Navalnaya, the widow of Russian opposition politician Alexei Navalny, discussed the need for European countries to develop a cohesive strategy regarding Russia. While her speech largely tread familiar ground, reaffirming her calls to support Russian civil society and its quest for a democratic Russia, one part in particular sparked significant debate on Russian-speaking social media: “Finally, there are those who advocate for the urgent ‘decolonization’ of Russia, arguing to split our vast country into several smaller, safer states.