Juha Hurmeen Suomen nuijituin nainen - Anni Polvan elämä ja teokset oli ainakin näin Polva-diggarille kiinnostavaa luettavaa.
Kieli on sujuvaa, ja kirjan huumori sopi hyvin Polva-aiheiseen kirjaan. En tosiaan muista, koska olisin nauranut elämäkertaa lukiessani näin monta kertaa ääneen.
Kirjassa sukelletaan Polvan elämään, ajan ilmiöihin ja suhtautumiseen naisen kirjoittamaan viihdekirjallisuuteen. Melko tunkkaista tosiaan kriitikoiden puolelta, mutta lukijat rakastivat ja kirjoista otettiin uusia painoksia melko tiuhaan.
Ainut miinus on puolivälin jälkeen tulevat juonien referoinnit, joita on melko paljon ja ovat tarpeettoman yksityiskohtaisia. Mutta kenties nämä oli ajateltu ns. mainoskatkoiksi ja teasereiksi, joilla Polvan kirjojen menekkiin saataisiin uusi piikki? Mielestäni tämä kirja kyllä itsessään toimii sellaisena ilman kikkailua. Ja no, mulle olivat senkin puolesta turhia, koska mulle ei tarvitse sanoa kuin kirjan nimi, niin voin kertoa juonen lyhyesti. 😅 Koskee siis aikuisten kirjoja, ei Tiinoja, joita en koskaan saanut luetuksi edes yhtä. Luin muutenkin n. 11-vuotiaasta alkaen enemmän aikuisten kirjoja.
Olen iloinen, että Polvasta on kirjoitettu kirja, ja semmoinen, joka puhuu kirjailijasta lämpimästi ja myös asiallisesti nostaa esille huomioita Polvan kirjojen hahmoista/juonista, jotka ovat jääneet aikansa näkökulmiksi. Olenkin aina sanonut, että kirjoista tykätäkseen ne pitää osata lukea aikansa tuotteina, sillä moni asia on sodan jälkeen ollut aika eri tavalla kuin nykyään. Ensimmäinen kirjahan ilmestyi 80 vuotta sitten.
Onnistunut kirja kokonaisuudessaan, josta saa hyvän kuvan Polvan mielenkiintoisesta ja älykkäästä persoonasta.
