Aivojen mantelitumakkeella eli amygdalalla on tärkeä rooli tunteiden prosessoinnissa, erityisesti uhkaan liittyvien ärsykkeiden havaitsemisessa ja niihin liittyvien reaktioiden säätelyssä. Pelon prosessointi on elintärkeä toiminto, joka kehittyy ensimmäisen syntymän jälkeisen vuoden jälkipuoliskolla. Se muuttuu asteittain säädellymmäksi ja kontekstista riippuvaisemmaksi kypsymisen myötä varhaislapsuudessa. Pelon prosessoinnin varhaisessa vaiheessa ilmenevien yksilöllisten erojen hermostollista perustaa ei ole toistaiseksi tutkittu paljon.

Aiemmissa tutkimuksissamme olemme tarkastelleet sitä, miten helposti 8 kuukauden ikäiset vauvat siirtävät katseensa pois pelokkaista kasvoista suhteessa ei-pelokkaisiin kasvoihin. Yleensä tämän ikäiset lapset jäävät helpommin katsomaan pelokkaita kasvoja, ja tätä ilmiötä kutsutaan pelkovinoumaksi (eng. fear bias). Aiemmassa tutkimuksessamme havaitsimme kuitenkin, että tilavuudeltaan pienempi vasemmanpuoleinen mantelitumake syntymän jälkeen oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen siirtää katse pois pelokkaista kasveista 8 kuukauden iässä.

Uusimmassa tutkimuksessamme laajensimme analyysia pitkittäissuunnassa, eli tarkastelimme vastasyntyneen mantelitumakkeen kokoa ja mikrorakenteellisia ominaisuuksia suhteessa pelkovinoumaan 30 ja 60 kuukauden iässä. Mikrorakenteellisia ominaisuuksia mitattiin keskimääräisen diffuusivisuuden määrällä, eli sillä, missä määrin määrätyt aineet voivat liikkua mantelitumakkeen sisällä. Vastasyntyneille suoritettiin magneettikuvaus 2-8 viikon iässä, 30 ja 60 kuukauden iässä samoille lapsille puolestaan suoritettiin katseenseurantatutkimus. 30 kk iässä tutkittavia oli 57, 60 kk iässä 54.

Tuloksemme osoittavat, että vastasyntyneen vasemmanpuoleisen mantelitumakkeen suurempi tilavuus oli yhteydessä pienempään todennäköisyyteen katseen siirtämiseen pelokkaista (verrattuna ei-pelokkaisiin) kasvoista 30 kuukauden iässä (p = .041), mutta ei enää 60 kuukauden iässä (p = .553). Lisäksi vasemmanpuoleisen mantelitumakkeen korkeampi keskimääräinen diffusiivisuus oli yhteydessä pienempään pelkovinoutumaan 60 kuukauden ikäisillä pojilla (p = .046).

Nämä havainnot korostavat mantelitumakkeeseen liittyvän pelon prosessoinnin dynaamista luonnetta varhaisen kehityksen aikana. Yhteydet vastasyntyneen mantelitumakkeen ominaisuuksien ja pelkovinoutuman välillä näyttivät olevan ikäriippuvaisia ja sukupuolispesifisiä, mikä on yhdenmukaista pelon prosessoinnin kehityksellisten muutosten kanssa, jossa pelkovinoutuma on tyypillisesti koholla imeväisikäisellä ja heikkenee noin viiden vuoden ikään mennessä.

https://doi.org/10.1007/s00787-026-03041-3

#mantelitumake #katseenseuranta #MRI #EmootioidenProsessointi #PelonProsessointi