Nolona tunnustan, että poistumiseni FB:stä kesti kahdeksan kuukautta. Ensimmäiset puoli vuotta en vain käynyt siellä mitään lukemassa, enkä muuta jakamassa, kuin kansalaisaloitteita tms. Elokuun alussa poistin tilini käytöstä. Puhun menneessä aikamuodossa, koska äsken aktivoin sen uudelleen.
On ollut kurjaa, kun en enää tiedä kenenkään tutun elämästä mitään. Teitä, jotka toisinaan täällä minun tekstinpätkiini jollain tavalla olette reagoineet, en tunne. Yksinäinen olo.
Se viimeinen oljenkorsi, joka sai kamelin palaamaan häntä koipien välissä maailmanparannusreissultaan takaisin turmeluksen pesään on kuitenkin käytännöllinen: Ainoa yhteyteni osaan ihmisistä, sukulaisistakin, on FB. Viime viikolla sain naamakirjan kautta tiedon serkkuni kuolemasta. Hyvä, että olin jättänyt Messengerin eloon, enkä kokonaan tiliäni ollut sulkenut, koska muuten serkkuni tytär ei olisi saanut minua kiinni.
Olenko nyt paha, selkärangaton ihminen? Kaksilla kärryillä kulkija?