Onko perää, että nykyisin suositellaan puolet vähemmän sinkkiä koiralle kun aikaisemmin tai kuureina?

Tuota sinkkijuttua hallusinoi yksi barffaaja, joka myy tuotteitaan luonnollisen ruokinnan leimalla. Se ei pidä paikkaansa.

Tuo puolet vähemmän liittyy tähän:

Minäkin törmäsin tähän "tietoon" että sinkkiä riittäisi 1mg/per kilo.

Tuo 1 mg/kgEP on sama asia kuin 2 mg/kgME, joka on NRC:n suositus. Koska Mitä tarkoittaa koiran metabolinen paino? on työläämpi, niin usein oikaistaan mutkia ja käytetään riittävää likiarvoa, joka on useimmilla koirilla noin puolet ME-suosituksesta.

Se on ehdoton minimi, eikä sitä noudata kuivamuonavalmistajatkaan. Heillä tyypillinen ylitys on 2-3 kertaa tarve säkin suositusannoksen kautta laskettuna^[joka perustuu hankalaan käsitteeseen ruuan energiatiheydestä ja teoreettisesta kulutuksesta]. Joten ”riittävyys” tarkoittaa sitä, että 80% 15 kg koirista, jotka ovat peruslaiskoja perusterveitä perusaikuisia, ei kehitä silminnähtäviä ongelmia. Se ei tarkoita riittävää merkityksessä, että elimistö saa sen mitä se tarvitsee kaikkiin toimintoihinsa.

Sama ongelma siis kuin D-vitamiinissa, jossa ”riittävyys” keskittyy vain luuston aineenvaihduntaan koirilla, jotka eivät ole aktiivisia ja joille annetaan vähintään kaksi kertaa tarvetta enemmän kalsiumia — se kuuluisa imeyymisvaraksi kutsuttu.

Tai A-vitamiinissa, jossa ”riittävyys” perustuu aidosti vain ja ainoastaan silmien ja aivojen toiminnalle.

Ihmisten sikanautajauhelihassa on sinkkiä Finelin mukaan 3,6 mg/100 g ja broilerin jauhelihassa 1,9 mg/100 g. Rehulihoissa on luokkaa kolmannes ja alle vähemmän, mutta koska rehut ovat sekoitteita, niin niissä sinkin määrä vaihtelee vähäisen ja nollan välillä. Joten mennään yltiöpositiivisen humaaniarvon mukaan.

Nuo arvot tarkoittavat silloin sitä, että jos hyväksytään 1 mg/kgEP sinkin tarpeeksi, niin 20 kg koiran pitää syödä

• sikanautaa 556 grammaa päivässä
• broileria 1,1 kg päivässä

Noilla määrillä sitten päästään ehdottomalle alarajalle, kunhan koira on terve, laiska ja asuu sisällä. Eikä omistaja piittaa kuin silminnähtävistä ongelmista. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ei arktisilla roduilla ole mitään geneettistä ongelmaa sinkin hyödyntämisessä, kuten on väitetty — väite on niin vanha, että se löytyy Katiskan sinkkijutustakin. Silti se on samaa höpinää kuin eläinlääkärien aiemmin viljelemät väitteet, että koira saa D-vitamiinia auringosta ja nuolemalla turkkiaan.

Arktisilla on liikaa turkkia, ne asuvat haastavissa olosuhteissa ja tekevät töitä, jotta tuo 1 mg/kgEP riittäisi. Siksi huskyen ja malamuuttien turkkiongelmat parannettiin eläinlääkinnässä — heti saa viitata kun alkaa kuulostamaan tutulta — antamalla ruuan lisäksi 2 mg/kgEP sinkkilisää.

Ollaan tilanteessa, että kuivamuonissa on noin kolme kertaa enemmän sinkkiä kuin mitä NRC haluaa, ja silti koirilla on sinkkivajeen kliinisiä oireita. Periaatteessa ristiriita, mutta vain periaatteessa, jos keskitytään pelkästään milligrammoihin.

Nyt mennään vaikeisiin asioihin, joten selitän vain yleisesti.

Hivenaineet sulavat, eli imeytyvät, aivan tolkuttoman huonosti. Joskus törmää väitteeseen 40 % sulavuudesta (aidosti bioaktiivisuudesta), mutta se onnistuu vain määrätyillä ruokien koostumuksilla ja käytännössä vain laboratorio-olosuhteissa. Kuivamuonilla päästään parhaimmillaankin 4 prosenttiin, useimmiten ollaan yhdessä prosentissa tai alle.

Toisin sanoen on ihan se ja sama mitä analyysi kertoo, kun se sinkki paskotaan pihalle. Se ei kulje suoliston läpi maksaan ja elimistön käyttöön. Tuon aiheuttaa ruoka itsessään, jossa kuivamuonien koostumus on ongelma, mutta myös käytetty sinkkiyhdiste. Ne ovat erilaisia.

Olen käyttänyt tätä ennenkin esimerkkinä. On ihan se ja sama kuinka paljon vanhassa sinkkiämpärissä on sinkkiä. Se ei toimi sinkin lähteenä, koska se sinkki ei irtoa siitä pinnoitteesta. Sitten kun ämpäri on vanha ja hapettunut, ja siinä säilytetään sopivan hapanta ruokaa, niin se irtoava sinkki ei paranna sinkin saantia, vaan aiheuttaa sinkkimyrkytyksen.

Valitan. Vertailu on täysin pätevä kuivamuonien kanssa, koska niissä käytetään suurelta osin edelleenkin turhia sinkkiyhdisteitä — kuten sen sinkkiämpärin sinkkioksidia.

Lihasta sinkki hyödynnetään paremmin, joten raakaruokinta, eli lihapohjainen ruokinta (koska raakuus on vain energiankäyttökysymys) olisi ilmiselvä ratkaisu. Valitan, ei ole.

Ensinnäkin lihoissa ja elimissä ei ole riittävästi sinkkiä muuhun kuin henkiinjäämiseen optimitilanteissa.

Ja pyydän — ei susiesimerkkejä. Susilla on 50% pentuekuolleisuus ja ilman ihmisen apua suunnilleen sama tai korkeampia aikuiskuolleisuus; kahdeksasta syntyneestä pennusta noin kaksi pääsee huimaavaan yhden vuoden ikään ja jos selviää ihmisistä, niin se kuolee viimeistään 8 vanhana sairaana ja kipeänä. Jos hyväksyy omalle rekulleen tuon, niin silloin toki voi hoitaa koiransa luonnollisen ruokinnan opeilla. Nyky-yhteiskunnassa se vaan lasketaan eläinsuojelurikokseksi.

Toiseksi lihan kulkunopeus suolistossa sekä nesteen ja varsinkin rasvan määrä heikentää sinkin hyödynnettävyyttä — jota oli jo valmiiksi pienin vaadittava määrä, kunhan koira syö maksimaalisen määrän.

Maksa pelastaa kuulemma tilanteen. Valitan, ei pelasta. Maksassa on vain hieman enemmän sinkkiä, vaikka se onkin nimenomaan varastointipaikka. Naudanmaksassa on noin 4,3 mg/100 g — eli jauhelihaan verrattuna vain koiran yhden painokilon edestä enemmän, jos syötetään 100 grammaa päivässä.

Mutta kun ei syötetä. Useimmat syöttävät luokkaa 25 grammaa päivässä, ja sillä sitten katetaan jotakuinkin koiran hännän perustarve sinklle. Kunhan se ei ole aktiivinen, heiluva ja iloinen häntä — koska silloin se tarvitsisi enemmän.

On muuten turha haikailla kivesten perään. Niissä ei ole lihaa enempää sinkkiä. Eivät kivekset ole sinkin varastopaikka. Spermassa on hieman enemmän sinkkiä, koska siittiöissä on sinkkiä, mutta jos miesten anatomia on päässyt unohtumaan, niin sopiva metahakukone kertoo paljonko yhdeltä mieheltä/urokselta saadaan spermaa (josta osa on eturauhasnestettä, jossa ei ole sinkkiä). Jossain japanilaisessa bukkakessa sperma saattaa olla sinkinlähde, ei muuten.

Sama lyhyemmin. Siittiö on yksi elimistön pienimpiä soluja, siinä kuin munasolu on suurin. Vaikka siittiöitä on kappalemääräisesti paljon, niin niitä on grammoissa ikkiriikkisen vähän — ja sinkkiä vielä vähemmän. Siittiöitä tehdään koko ajan ja silloin verenkierto tuo kiveksiin sinkkiä. Mutta sitä ei varastoida kiveksiin.

Joten ihan turhaan annatte niille siitosuroksille E-vitamiinia. Teidän pitäisi antaa sinkkiä. Eikä niiden pässinkivesten haikailu koirien ruokavaliota paikkaa.

Silti lihapohjaisella ruokinnalla, jota myös koirien raakaruokinnaksi kutsutaan, on parannettu mm. koirien turkkia. Se olisi todiste siitä, että liha ja ruoka ylipäätään olisi merkityksellinen sinkin lähde.

Valitan, tuokaan ei pidä paikkaansa. Kun koira siirretään kuivamuonista lihalle, niin muutetaan useita asioita:

• nostetaan veden määrää
• nostetaan välttämättömien aminohappojen määrää ja vähennetään hyödyttömien ei-välttämättömien osuutta
• nostetaan rikkipitoisten aminohappojen määrää (jotka ovat ainoa tapa saada rikkiä)
• parannetaan rasvan laatua

Toisin sanoen korjataan kuivamuonien puutteita, jotka aiheuttavat ongelmia… ihossa ja turkissa.

Ei kyse ollut koskaan sinkistä, vaan ruokinnan muista osa-alueista.

Sitten on sellainenkin pikkujuttu, joka useimmiten ohitetaan: valtaosa raakaruokiijoista nimenomaan käyttää ravintolisiä, vähintään sinkkiä ja D-vitamiinia.

Summa summarum

Kyseessä on vanha tuttu valinta:

• riittääkö henkiinjääminen ja toivotaan, että koira myös pysyy terveenä
• halutaanko enemmän ja parempaa ja edea yritetään auttaa sitä terveenä pysymistä