No joo. Paikoitellen sen verran seventies-henkisen seesteinen ja taiten taukoihinsa luottava sopivankestoinen dystopia, ettei ihan keskikastiinkaan voi hylätä. Visiot eskaloituvat vaikuttavasti, ja Kirsten Dunst keskeishahmossaan erinomainen.

Jokin sisäsiisteys tämänkertaista sisällissotaa kuitenkin kaihertaa. Kriisin epämääräisyys sekä yleinen nähdynmakuisuus luiskahtavat laskelmoinnin puolelle, vaikkei tämä ”käänteitä” tarvitsekaan.

Näinä aikoina toivoisin tämän kentän elokuvien olevan chaplinisempia. Vesiväreillä saa kivaa siveltimenvetoa, mutta 2020-luku vaatii öljyvärit. Kaikenlaisia seurauksia voidaan kankaalle loihtia rajattomasti, mutta olisi pikkuhiljaa kiire elokuvapuolellakin alkaa osoitella syyttäviä sormia, nimetä, saarnata. Että voisivatkos ne sandersit ja hiukan ruskeammat naiset pikku hiljaa alkaa kelvata, ettei tulisi tämmöistä. ★★★½