Viime yönä kuoli Papu, urhea gerbiili. Hän eli lyhyen, liekehtivän elämän , kuten tulisielulle sopii. Hän oli soturi, jonka hampaat välkkyivät ja häntä ruoski uljaasti ilmaa. Lepää rauhassa, olit rakas.

Takin sinänsä tyylikäs karvakaulus on erittain kuuma. Kuin kävelisi kauratyyny niskassa.

Moni pienemmistä maailman harmeista ei harmita niin kuin hyvän repun hajoaminen.

Näihin laitetaan jotain addiktoivaa huumetta.

Toisessa somessa tuli vastaan tämä ja keskustelu siitä.
Näyttää olevan niin, että moni tykkäsi tästä kovin. Osasi käyttää... ite en tajunnut koskaan.

Voisiko nyt jo julistaa, että tämän talven huonekasvikuolemat on nähty? Se tarkoittaisi että selvisin kolmen kuolemalla. - EIkä mikään niistä ollut yllätys.

Minä olin niin pieni, että olin kokohaalarissa ja sudenpentuhatussa. Veljeni oli vielä vaunuissa. Sateli vettä. Minä pidin isän kädestä kiinni. Veli taisi nukkua. Olimme olleet paikallamme ihmisjoukossa jo pitkään.
Vanhempamme eivät koskaan osallistuneet mihinkään mielenosoituksiin.
Mutta ydinaseita vastustava mielenosoitus.
Se oli pienten lasten vanhemmille melkein velvolllisuus levvottomassa maailmassa.
Tuntuu kuin siitä olisi sata vuotta.