Matti Sunell1d ago

Kun juuri äsken en ravintolavaunussa valinnut vapaata paikkaa juuri siitä pöydästä, jossa istui vähemmistöön kuuluva ihminen ja kun tuntia aikaisemmin luin Yliopisto-lehdestä 1/26 Tommi Uschanovin Joseph Heathin ajattelua esittelevän tekstin, muotoilen oman tulkintani jutun yhdestä väitteestä.

Jos käytöstä, joka ilmentää lähinnä arkailua tai ennakkoluuloisuutta, kovin ankarasti moitiskellaan käyttäen vaikkapa r-sanaa, saatetaan käyttäytyjä puolustuskannalle ja jopa lähentymään oikeasti vihamielisesti ajattelevia ja toimivia piirejä.

Show threadJulius Jääskeläinen1d ago
@sunell tää on sama asia kuin esim. ympäristövalinnoissa tai terveellisissä elämäntavoissa. Yhteiskunnallisesta ilmiöstä tehdään yksilön valinta ja yksilön moraalin kysymys. Tällä tavalla ideologia konvertoi vaatimukset yhteiskunnan parantamisesta yksilöiden keskinäiseksi syyttelyksi. Itse tykkään sanoa, että rasismi on yhteiskunnan, ei yksilön ominaisuus, samanlainen kuin kapitalismi tai imperialismi. Kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat siinä jossain määrin osallisia.
Show threadMatti Sunell1d ago
@ark_brut Mutta miten valikoituvat nämä oikeaoppisuusasiat, jotka otetaan tai yritetään pakottaa ottamaan henkilökohtaisuuksina? Nehän ovat samoja, joiden käsittelystä tutkijat saavat vainoa osakseen. Kuka tästä kaikesta hyötyy?
Show threadTurmalina1d ago

@sunell @ark_brut
Mutta sitten taas toisaalta esim. rasismissa tai seksismissä ei nähdäkseni ole kyse vain "ei-toivottavista asenteista", jollaisiksi mainittu filosofi ne määrittelee. Tai toki valkoisen miehen näkökulmasta ne varmasti ovat, rasismin ja seksimin kohteet kokevat ne ihan käytännön tasolla omaa elämäänsä rajoittavina asioina.

"On psykologisesti vaativaa joutua erikseen miettimään, mitä sanoo — niin Stroopin testissä kuin myös niissä sosiaalisissa tilanteissa, joihin Heath rinnastaa sen. Sitä ei voida välttää, mutta psykologisesti vaativien tilanteiden määrä tulisi hänen mukaansa pyrkiä minimoimaan."

On psykologisesti vaativaa joutua miettimään, mitä sanoo, mutta on myös psykologisesti vaativaa elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa joidenkin ei tarvitse miettiä sanomisiaan. Sanomiset kietoutuvat aina valta-asemaan eli siihen, kenelle yhteiskuntaa rakennetaan. Käytännössähän tuo ”Erityisesti Heath vastustaa sitä, että ihmisiä edellytetään kielenkäytöllään todistamaan asenteidensa aitous" tarkoittaa, että vähemmistöjen pitää vain sietää sitä, että heistä käytetään loukkaavia ja toiseuttavia nimityksiä, koska muuten valtaväestö kuormittuu liikaa. Se voi tuntua helpolta ratkaisulta, mutta se ei varsinaisesti muuta mitään.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/yhteiskunta-ja-oppiminen/kannattaisiko-rasistisiin-asenteisiin-suhtautua-kuin-huumeisiin

Kannattaisiko rasistisiin asenteisiin suhtautua kuin huumeisiin? | Helsingin yliopisto

On ymmärrettävää, että ihminen kokee tärkeäksi tuomita ongelmien aiheuttajan — vaikkapa huumeet tai rasistin. Mutta entä jos ankaruus kärjistääkin ongelmia, Tommi Uschanov kysyy Yliopisto-lehden esseessä.

Helsingin yliopisto
Show threadMatti Sunell

@turmalina @ark_brut Kiitos että kaivoit jutun esiin. Nettiversiossa on näköjään havainnollisempi otsikko ja ingressi. Lehdessä lukee "Kymmenen prosenttia rasisteista. Asenteiden muutos avarampaan suuntaan ei välttämättä kohenna keskusteluilmapiiriä."

Nettijutun ingressi mielestäni tiivistää sen, mitä Uschanov (ja Heath) haluaa sanoa. Kysymys on siitä, miten suuren enemmistön päät vähitellen käännetään, ja siinä ei kiivailu auta. Lähtötilanne on se, että vähemmistöjä yhä syrjitään, eikä tätä tilannetta tarvitse joka kerta erikseen valitella ja paheksua. Oletetaan, että se on lukijalle muutenkin selvää.

6:46amWeb
Show threadTurmalina1h ago
@sunell @ark_brut
Miten niin kiivailu ei auta? Harvemmin syrjintä on loppunut nätisti pyytämällä tai vaikenemalla siitä kokonaan.