Nää sarjispäivitykset menee nyt viikonlopuille, hästäg sarjissunnuntai...
Hellboyhin tuli tutustuttua parin tarinan verran (Seed of Destruction ja Wake the Devil). Tää on visuaalisesti tosi SIISTI sarjis, mutta tarinat menee vähän sekoiluksi - on okkultistinatseja ja kaiken sortin mytologian hirviötä - ja ainakin näissä tarinoissa lähinnä Hellboyn hahmoon saatiin jonkinlaista tuntumaa.
Tulipahan tutuksi!
En ole itse koskaan saanut otetta Mignolasta käsikirjoittajana, mikä tekee tämän sarjakuvat vähän vaikeiksi lukea. Piirtää tämä osaa.
(Kun ei ole vieressä näytteitä, niin en viitsi sanoa mielipidettä hänen kyvystään tehdä ruutujakoja tai edistää tarinaa.)
Mä tykkään ainakin useammassa kohdassa siitä, miten Mignola käyttää ruutuja kerronnassa (toi liittämäni kuva on ihan hyvä esimerkki ja sit vaikka. se meemiytynyt "is that a monkey? - "he's got a gun!" - BLAM BLAM)
Seed of Destructioniin on (minulle tuntematon) John Byrne tehnyt kässärin, se on näistä kahdesta tarinana ehkä marginaalisesti parempi.
Unohdin palata tähän.
John Byrne oli 1980-luvun käsikirjoittaja/piirtäjä/tussaaja -superstara, joka oli tekemässä Ryhmä-X:stä tunnetun, pelasti Ihmeneloset lopetukselta ja –sokerina pohjalla– uudelleensuunnitteli Teräsmiehen.
Kaivelin äskettäin vanhoja lehtiä, ja oheiset tulivat vastaan enempää etsimättä.
Huomaa kuinka Luthorin pidätys on montaasi, kun taas tyhjä tila Teräsnaisen ympärillä luo kokemuksen ajan pysähdyksestä.Ja kuinka kolmannessa Teris on nopea!
Ja tosiaan se että osaa piirtää ja se että osaa kuljettaa tarinaa on kaksi eri asiaa. "Monstress" voitti kymmenisen vuotta sitten paljon palkintoja kauniista kuvituksesta, mutta sarjakuvana se oli mielestäni parhaillaankin aika keskiverto, koska tuntui ettei piirtäjä ja käsikirjoittaja olleet yhtään samalla sivulla.
kowry
Juho Mäntysalo