haaparannarskaRiemukas kuvaus suomalaisesta arjesta Asta Lepän kolumnissa Hesarissa (tilaajille).
"Monella on kyky kestää ja sietää paljon. Yksitoikkoista työtä, ympäristöä, jossa ei tapahdu mitään, rutiineja.
Lisäksi historia on opettanut varautumaan milloin koviin pakkasiin, milloin julmiin vihollisiin. Yhä osataan varautua, ehkei rahallisesti, mutta mentaalisesti. Psykohistorioitsija Juha Siltala on kirjoittanut paljon suomalaisten suhteesta kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen."
Urja
"Arki on siirtymistä paikasta toiseen ja sarja pakollisia tehtäviä ja toimia, päivät kuluvat ja elämän helminauha lyhenee, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan.
Arjen raskaus syntyy juuri tästä vieraantuneisuuden kokemuksesta.
Viikonloppu ja loma on varattu arjesta irrottautumiseen. Toisin sanoen viisi päivää enemmän tai vähemmän odotetaan perjantai-iltapäivää. Tai lomaa. Tai eläkkeelle pääsyä. Sitten alkaa Oikea Elämä, ja yleensä siirtymäriittinä toimii oluttuoppi tai skumppalasi."
Turmalina@ahaaparanta
Tälle vastapainoksi Eetu Virenin tutkielma Vallankumouksen asennot – Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta, se tarkastelee taiteen ja vallankumouksellisen toiminnan, estetiikan ja poliittisen ulottuvuuden välisiä suhteita.
“Elämästä nauttiminen ei ole vain taistelun tavoite – vaikka tietenkin taistelua käydään paremman elämän eikä minkään abstraktin moraalisen tavoitteen vuoksi. Se on oleellinen osa itse taistelua, sillä vain se, joka pyrkii nauttimaan elämästä tässä ja nyt, voi olla todella vallankumouksellinen. Kapitalismi vaatii aina lykkäämään nautintoa, tekemään siitä keinoista erotetun päämäärän ja pakottamaan meidät välilliseen toimintaan.
[...]
Nautinto ei ole millään tavoin ristiriidassa kriittisen asenteen eikä ajattelun kanssa vaan päinvastoin: ainoastaan kapitalistiset valtasuhteet, oppimisen muuttaminen ulkoiseksi pakoksi ja nautinnon ulkoistaminen viihdeteollisuudelle, luovat tilanteen, jossa ne voidaan käsittää toisiinsa nähden erillisinä.”
🔥 Mireille Sillander 🔥@ahaaparanta Tässä olis voinut verrata Suomen juomakulttuuria Englannin juomakulttuuriin, jossa överit vedetään joka päivä töiden jälkeen, mut etenkin sellasten työpäivien jälkeen kun ei aamulla tartte olla taas töissä.
Suomalainen työntekoa ihannoiva protestanttius ei anna lupaa överien vetoon silloin kun se vaarantaisi seuraavan päivän työt. Ainakaan järjestäin. Mutta kyllä joskus jos on oikeen hyvä syy.
Ja samalla voisi nukkumisen vetää keskusteluun. Se yöstä lainaaminenhan on yleistä
Skibidi Suurone@ahaaparanta Mä oon monta kertaa miettinyt kun oon katsellut ykköstien Turun päätyä junan ikkunasta että miten absurdia on siirrellä tällaisia ihmismassoja päivähoitoon johonkin joka päivä. Koska työ on edelleen paikka johon mennään eikä asia jota tehdään.
Joo, tää vaivaa edelleen monia yrityksiä. Toisaalta, työn merkitys ja arvo syntyy yleensä yhdessä tekemisestä, ei yksittäisten ihmisten yksin puurtamisesta. Tätä näkökulmaa vasten ajatus samaan aikaan samassa paikassa työskentelystä kuulostaa loogiselta, mutta kun meillä on nykyään kaiken maailman etätyökalut mahdollistamassa sen yhteisen työskentelyn niin eipä siinä päivittäisessä pendelöinnissä oikein järkeä ole.
@ahaaparanta Samaan aikaan myös monessa organisaatiossa jokaisen tehtävä on hähmäisempi kuin koskaan ja se oma merkitys vähän hukkuu helposti kun ei tiedä mikä osa siinä koneistossa itse on.
Jännää kyllä, että vaikka miten tutkittaisiin, että miten ihmiset on tehokkaimmillaan, niin johtajat vesittää kaiken olemalla kuuntelematta mitään tietoa.
@VPSuuronen Tämä on nykyajan korporaatiomaailman tietotyöläisten ongelma: päivät koostuvat näennäisesti merkityksettömistä palavereista, raporteista, organisaatiohutusta, sähköposteista yms. ja hyvin harvoin yksittäinen työntekijä näkee mitään konkreettista valmistuvan.
Kun organisaatiossa on satoja tai tuhansia ihmisiä, voi oma rooli koneistossa helposti hämärtyä, myös niillä johtajilla.
Onneksi kohta tulee AI ja korvaa meidät kaikki.