Pöhinäliitteessä oli mielenkiintoinen tilaajajuttu bisnesjargonin yhteydestä ajattelun laatuun. Alla muutama avainlainaus. (Jutun lopussa puhutetaan muuten Ville Elorantaa, Helsingin Sanomien entistä kielenhuoltajaa, jota tilaajana huomaan ikävöiväni entistä enemmän.)

"Puppupuheesta helposti lumoutuvat henkilöt pärjäsivät heikommin kolmella osa-alueella: he olivat vähemmän taipuvaisia kyseenalaistamaan omia käsityksiään, heidän ongelmanratkaisukykynsä oli heikompi, ja he tunnistivat huonommin loogisia ristiriitoja kuulemassaan tai lukemassaan."

"[Mi]itä enemmän henkilö oli aiemmin pitänyt merkityksetöntä bisnespuhetta vakuuttavana, sitä huonommin hän pärjäsi näissä käytännön tilanteissa."

"Puppupuheelle herkimmät henkilöt olivat muita tyytyväisempiä työhönsä, pitivät johtajiaan innostavampina ja kokivat yrityksensä mission merkityksellisempänä."

"Puppupuhe siis saa ihmiset tuntemaan itsensä motivoituneiksi ja osaksi jotain tärkeää."

https://www.hs.fi/visio/art-2000011900079.html

Tutkimus: Bisnes­jargonia rakastavat tekevät huonoja päätöksiä

Bisnesjargonia on pidetty pitkään lähinnä ärsyttävänä ilmiönä. Nyt tuore tutkimus osoittaa, että sillä on yhteys myös ajattelun laatuun: ihmiset, jotka pitävät tällaista puhetta vakuuttavana, tekevät muita heikompia päätöksiä työelämässä.

Helsingin Sanomat

@jussi_og Kevyt sivujuonne: ehkä kymmenisen vuotta sitten oli yritelmä radiokanavasta, joka mainosti itteään jonkinlaisena "business"-kanavana. Nostattavaa, jotain, en muista mitä. En millään muista enkä ole löytänyt sitä myöhemmin, ei tainnut olla kovin suosittu.

Eikö tämänki aika jo vois olla ohi.

@jaaska Bisnekirjallisuus on varmaan ikuista. "Bartertownin säännöt – Miten teet hyvän diilin ja säilytät sormesi postapokalyptisessa erämaassa" (Anna Makkara, 2063, epämääräinen vihko)