Pöhinäliitteessä oli mielenkiintoinen tilaajajuttu bisnesjargonin yhteydestä ajattelun laatuun. Alla muutama avainlainaus. (Jutun lopussa puhutetaan muuten Ville Elorantaa, Helsingin Sanomien entistä kielenhuoltajaa, jota tilaajana huomaan ikävöiväni entistä enemmän.)

"Puppupuheesta helposti lumoutuvat henkilöt pärjäsivät heikommin kolmella osa-alueella: he olivat vähemmän taipuvaisia kyseenalaistamaan omia käsityksiään, heidän ongelmanratkaisukykynsä oli heikompi, ja he tunnistivat huonommin loogisia ristiriitoja kuulemassaan tai lukemassaan."

"[Mi]itä enemmän henkilö oli aiemmin pitänyt merkityksetöntä bisnespuhetta vakuuttavana, sitä huonommin hän pärjäsi näissä käytännön tilanteissa."

"Puppupuheelle herkimmät henkilöt olivat muita tyytyväisempiä työhönsä, pitivät johtajiaan innostavampina ja kokivat yrityksensä mission merkityksellisempänä."

"Puppupuhe siis saa ihmiset tuntemaan itsensä motivoituneiksi ja osaksi jotain tärkeää."

https://www.hs.fi/visio/art-2000011900079.html

Tutkimus: Bisnes­jargonia rakastavat tekevät huonoja päätöksiä

Bisnesjargonia on pidetty pitkään lähinnä ärsyttävänä ilmiönä. Nyt tuore tutkimus osoittaa, että sillä on yhteys myös ajattelun laatuun: ihmiset, jotka pitävät tällaista puhetta vakuuttavana, tekevät muita heikompia päätöksiä työelämässä.

Helsingin Sanomat
@jussi_og Omalla alallani puppupuhe on siitä hauskaa, että kun sitä harjoittavan vie tietokoneen ääreen ja sanoo, että no niin näytäpä nyt mulle käytännössä miten tämä tehdään niin hän keksii 100 syytä miksi juuri nyt ei voi.
@valoisa @jussi_og Juuri eilen luin Räsäs-uutisen kommenteista kirjoittajan kaipaavan korkeimmalta oikeudelta nopeampia päätöksiä ottamalla käyttöön tekoälyn. Olisihan se tavallaan asianmukaista, että oikeus tosissaan olisi sokea — ei tietäisi yhtään mistä päättää ja heittäisi noppaa päätöksestä.
@tomminieminen @valoisa @jussi_og eihän ratkaisevalla tasolla ajattelua ja perusteluja tarvitse. Todennäköinen seuraava sana ja niiden yhdistelmä voittaa.