Pöhinäliitteessä oli mielenkiintoinen tilaajajuttu bisnesjargonin yhteydestä ajattelun laatuun. Alla muutama avainlainaus. (Jutun lopussa puhutetaan muuten Ville Elorantaa, Helsingin Sanomien entistä kielenhuoltajaa, jota tilaajana huomaan ikävöiväni entistä enemmän.)

"Puppupuheesta helposti lumoutuvat henkilöt pärjäsivät heikommin kolmella osa-alueella: he olivat vähemmän taipuvaisia kyseenalaistamaan omia käsityksiään, heidän ongelmanratkaisukykynsä oli heikompi, ja he tunnistivat huonommin loogisia ristiriitoja kuulemassaan tai lukemassaan."

"[Mi]itä enemmän henkilö oli aiemmin pitänyt merkityksetöntä bisnespuhetta vakuuttavana, sitä huonommin hän pärjäsi näissä käytännön tilanteissa."

"Puppupuheelle herkimmät henkilöt olivat muita tyytyväisempiä työhönsä, pitivät johtajiaan innostavampina ja kokivat yrityksensä mission merkityksellisempänä."

"Puppupuhe siis saa ihmiset tuntemaan itsensä motivoituneiksi ja osaksi jotain tärkeää."

https://www.hs.fi/visio/art-2000011900079.html

Tutkimus: Bisnes­jargonia rakastavat tekevät huonoja päätöksiä

Bisnesjargonia on pidetty pitkään lähinnä ärsyttävänä ilmiönä. Nyt tuore tutkimus osoittaa, että sillä on yhteys myös ajattelun laatuun: ihmiset, jotka pitävät tällaista puhetta vakuuttavana, tekevät muita heikompia päätöksiä työelämässä.

Helsingin Sanomat

@jussi_og Eli tää on perus kultti-mekaniikkaa. Oma sisäpiirin sisäinen sanavarasto vahvistaa ryhmään kuulumisen tunnetta ja sitä että sanastoa ymmärtämättömät on tyhmiä eikä kuulu meidän porukkaan, eli heidän mielipiteet voi suoralta kädeltä diskata.

Tää muuten selittääkin sen miksi joka kerta kun oon ollut toimistotason pöhinätilaisuuksissa, puhujat on järjestäin selitelleet ihan järjettömyyksiä, mutta yleisö on ollut haltioissaan.