Robert E. Howard (1906-1936) tunnetaan parhaiten miekka ja magia -genren ja Conan barbaarin luojana, mutta kirjailija ehti paukuttaa kirjoituskonetta ahkerasti ja luoda liudan muitakin hahmoja niin historiallisiin kuin fantastisiinkin maailmoihin.
Nyt kun molemmat Robert E. Howard elämänkerrat on luettu, täytyypä suositella niitä kaikille kirjailijan faneille, mutta myös muuten vain uteliaille, jos haluaa kurkistuksen pulp-kirjailijan elämään, arkeen ja taiteellisiin intohimoihin Teksasissa 1920-1930-luvulla. Harvapa meistä murtautuu kouluun, kun on pakko saada lisää luettavaa!
Mark Finnin Blood & Thunder on kirjoista kevyempi suupala, mutta hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava kokonaisuus. Willard M. Oliverin tuoreempi järkäle maalaa upeasti myös kirjailijan aikakauden kulttuuriset puitteet ja seuraa Howardin elämää tarkkanäköisesti. Pelkästään viitteitä on yli 100 sivua akateemisella pieteetillä, mutta kirja on todella hyvin ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Jos ikinä pidit Markku Sadelehdon esipuheista, niin nämä kirjat ovat ne potenssiin 2 ja 3.
Itse törmäsin Robert E. Howardiin ensimmäistä kertaa 90-luvulla Markku Sadelehdon toimittamien Conan-kokoelmien myötä ja tarinat upposivat ihan täysillä. Samalla vuosikymmenellä päättyi Suomessakin pitkään julkaistu Conan Barbaari -sarjakuva, jonka sivuilla ilmestyivät Petri Hiltusen ensimmäiset Preador-sarjakuvat. Ei ollut mikään ihme, että Hiltunen kuvitti myös Sadelehdon toimittamia kokoelmia ja hyvinpä kuvitti!
Itse olen siitä outolintu, etten nuoruudessa lukenut ainuttakaan Conan-sarjakuvaa. Koko sarjakuvavouhotus meni ihan ohi ja tutustuin pelkästään Howardin proosaan, ennen kuin eteeni osui Petri Hiltusen laatima Harmaan jumalan hetki, jossa oli mukana klassikko Mustan rannikon kuningatar.
Miksi sitten jaksan vaahdota Howardista? Koska hän on itselleni kirjoittamisessa varmasti kolmen tärkeimmän vaikuttajan joukossa, ellei jopa tärkein. Tarinat nimittäin kulkevat vauhdikkaasti, eikä mihinkään jäädä kuhnimaan, joka tuntuu olevan joidenkin fantasiakirjojen helmasynti. Tempo on aivan mieletön ja itse pyrin samaan, oli kyse sitten proosasta tai pöytäroolipelin johtamisesta.
