Saara ReimanPiti olla vapaapäivä, mutta eipäs ihan ollutkaan.
Viiden maissa romahdin 😴😪.
Maailmanpelastus on taas ollut vähän turhan koukuttavaa ja houkuttavaa, ja hyperfokus viimeistelee. Tarttisin kai sohvalle jonkun äkseeraamaan, että malttaisin ottaa aikaa ja motivoitua itseni hoitamiseen.
#Autismi
Vitun KöyhäMä jouduin laittamaan joka päivälle hyperfokuksen katkasevia hälytyksiä, et muistais mm. syödä. 😮💨
Osalla toi toimii, itse taas tarvitsen aikaa moodien välillä vaihtamiseen. Mieluiten toki ennen, kuin alan romahdella...
Tässä nyt sitten hissukseen koitan saada kierroksia alas, ja huomenna ainakin yritän uudestaan sellaista konseptia kuin "kohtuullinen työnteko". Sittenpä selviää, miten käy!😅
Olen siis burnoutin jälkeen ihan järkyttävä vauva, jonka pitäisi elää pumpulirasiassa. Mitään ei saa tehdä liian äkkinäisesti, ja jo aamuherätyksen olemassaolosta voi mennä yöunet pihalle, jos perustressitaso on yhtään koholla.🙄 Itsemyötätuntoa kuluu kiloittain.
Kohtuus on itelle todella vaikeaa ellei mahdotonta. Joutunu tosissaan asettamaan itelleen rajoja, myös kivalle tekemiselle: vain tunti kerrallaan ja sit lepo, muuten mä romahtelen. Ku ois niin kivaa tehä kivaa hyperfokuksella 16h ja havahtua sit siihen et on huono olo ja pyörryttää... 😵
Kaikille toimii vähän eri jutut. Itse en voi hyvin, jos pakotan itseni liian tasaiseen tekemiseen. Hyperfokus on kivaa, mutta siitä pitää voida palautua kunnolla. Ja kaikelle stressille olen herkkä, eli yritys pitää perusstressitasoa niin matalalla että toimintakyky säilyy, käy vähintään sivutyöstä.
Perusarjessa kuormituksenhallinta sujuu jo tosi hyvin, mutta sitten kun tulee jotain mikä sekä on stressaavaa/tärkeää että käynnistää hyperfokuksen, niin pakkahan leviää 🫠 heti kun hommat on hoidettu.😑