Saara Laakso arvioi Kiiltomadossa teokseni Jätän silmäpaon paikkaamatta.
"Runokokoelma tarkentaa siihen, millaista oli kasvaa tyttönä 1990-luvulla. Runojen minä purkaa naiseuden normeja ja muistelee yrityksiään sovittautua niihin. Teos tuntuu pakottomalta, mutta toisinaan hiukan yllätyksettömältä."
Runoilijaa tietysti harmittaa kommentti yllätyksettömyydestä, koska yritin rakentaa säröjä ja moniäänisyyttä, kerroksellisuutta ja yllättävyyttäkin tyttöyden ja naiseuden normistoon ja kuvastoon (en silittää myötäsukaisesti). Muutakin voisin sanoa, mutta tämän enempää en kuitenkaan rupea puolustuskannalle vaan kiitän kritiikistä. Toivottavasti kritiikkejä tulee vielä lisää.
https://kiiltomato.net/critic/aino-kaisa-koistinen-jatan-silmapaon-paikkaamatta/

Aino-Kaisa Koistinen: Jätän silmäpaon paikkaamatta - Kiiltomato.net
Runokokoelma tarkentaa siihen, millaista oli kasvaa tyttönä 1990-luvulla. Runojen minä purkaa naiseuden normeja ja muistelee yrityksiään sovittautua niihin. Teos tuntuu pakottomalta, mutta toisinaan hiukan yllätyksettömältä. Aino-Kaisa Koistisen toisinkoinen Jätän silmäpaon paikkaamatta tuo esineenä mieleen kalenterin tai nuorille suunnatun muistikirjan. Aniliininpunaisen kannen valokuvassa näkyvät reidet verkkosukkahousuissa ja niiden välissä ruusun kukinto. Yhdistelmässä on pikkutuhma ja nostalginen […]