Minä täällä viltin alta
Ikkunasta katselen
Puidenlatvoja ihastelen

Pakkasaamuna kaunista kovin
Taivas sininen ja pilvetön tovin
Aurinko paistaa voimakkaasti
maalaa maalaismaisemaa mahtavasti

Puut kantavat valtavia lasteja
lunta ja jäätä raskasta
Vaan ilo sitä on katsella
Kun aurinko värjää latvoja

Kuppi kuumaa teetä
Pöydällä höyryää
Viltin alla värjöttelen
Luen kirjaa kiehtovaa
Silmät silti karkaavat
Ikkunasta ulos haaveilevat
Melkein mieleni tekisi
Sinne edes hetkeksi

Kuppi teetä kuumaa
Viltin alla huokaan
Kirjan suojaan
Vaivun ja tuumaan
Ehkä se kevät sittenkin saapuu
hitaasti
Mutta varmasti

#runo #arkiruno