”Kiekuroita, kiemuroita taikoo Mimmi, kiero noita!”
Mistähän tuokin #runo'npätkä kaukaa lapsuudesta nyt päähän iski. Tuo taisi olla #AkuAnkka-lehdessä 1973 tai 1974, enkä välttämättä lukenut sitä kotiin tilatusta lehdestä vaan erikseen ostetusta, ehkä ainoasta puolivuosikerrasta, joka minulle lapsena ostettiin. #nostalgia #VanhuusEiTuleYksin
Aurinko paistaa
Vettä ei sada, ainakaan vielä
Jos katsoisi Hongkong leffaa
Jet Li kun vielä jaksaa
Jääkaappin vain valo täyttää
Nälkä vatsaa jäytää
Kauppaan on matkaa
Ei tahtoisi jaksaa
Sunnuntaina sinne ajaa
Vaan rouva vaimolle pitää autokin tankkaa
Jospa katsoisi leffan ensin
Söisi vaikka keksin
Tarkistaa pitää renkaista paineet
Loppuu runosta aiheet
keksin kyllä sanoja lisää
Vaikka ehkä ei niissä rimmaa mikään
Nyt on sellainen putki
Ei uskalla pistää sitä poikki
Luetellaan vaikka numeroita
onhan noita
Saadaan runolle pituutta
Näyttää kuin tietäisi jotain runoilusta
Enkä vain kerjäisi huomiota
Viikko vielä työn sarkaa
Sitten pieni loma alkaa
runosta voi jo päätellä
On sille tarvetta kyllä
Taidan vaan leffaa jatkaa
Aivot narikkaan jättää
Käydä sitten asioilla
Ehkä hieman ulkoilla
Sunnuntaina ei hötkyillä
MeriTuuli: Sinitähti
L. Onervan runoon
Kaunein runosävellys missään koskaan.
World Poetry Day
UNESCOn kansainvälinen runopäivä
21.3.
Oli otettava vielä yksi Ken Loachin teos viikonvaihteeksi. Carla’s Song (1996) rohmaisee hieman isommalla kuupalla, kun pyrkimys hyvään ja oikeaan, kai rakkauskin, viskaa glasgowlaisen dösäkuskin Georgen (Robert Carlyle) Nicaraguaan saakka. Carla (Oyanka Cabezas) aukeaa vähitellen, eikä tietenkään kivuitta. Millaisia rakennelmia olemmekaan.
Tämäkin kasvutarina on mahdollinen. Sattuma korjaa satoa. Ytimessä ei ole ”miksi”, vaan ”mitä”. Loach suo rehellisen matkan kahteen tyystin erilaiseen maailmankolkkaan sekä hämmästyttävään lajiimme. Tapahtumat on annosteltu uskottavasti, kaksituntisuus on perusteltua, Robert Carlyle säkenöi aina.
Carla’s Song on kuin Eeva’s Poem:
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
★★★★
Taas yksi vanhoista runoistani. Näistä näkee, että tuohon aikaan olin yökyöpeli. Nykyään ei jaksa.
Sanataideviikon kunniaksi jaan täälläkin runon. Kirjoitin sen tehtävänannosta, jonka julkaisi @LilyLaine toisessa kanavassa ("Haastan nyt teidät kaikki kokoamaan omia ammatillisia kirjanselkämysrunoja."). Alkuperäinen tarkoitus taitaa olla pinota kirjat päällekkäin, mutta minä olen laittanut myös vähän rinnakkain.
Alla runoni, jossa olen käyttänyt 15 kirjoitusaiheisen kirjan nimeä. Nimiä en ole muuttanut, paitsi alkukirjaimen kokoa, lisäksi olen lisännyt nimien väliin välimerkkejä. Laitahan perään omasi!
Rakennenautintoja kirjoittamisesta
Aristoteles Hollywoodissa kirjoittamassa: seinä, aukene, minusta tulee kirjailija!
Sanojen sylissä lyhyt onni: täydellinen lause on mahdoton yhtälö!
- Samat sanat, vaikea laji: maailman vaikein kieli, sanojen avaruus...
(Post scriptum: Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi?)
On vain ajan kysymys.
Ikuisuus, vuosituhat, sata, kymmen?
Vuosi ja sen tusinasosa?
Viikko ja sen septikkeli?
Tunti ja sen risat?
Essunkkas sää viäl nymmen?
Minä täällä viltin alta
Ikkunasta katselen
Puidenlatvoja ihastelen
Pakkasaamuna kaunista kovin
Taivas sininen ja pilvetön tovin
Aurinko paistaa voimakkaasti
maalaa maalaismaisemaa mahtavasti
Puut kantavat valtavia lasteja
lunta ja jäätä raskasta
Vaan ilo sitä on katsella
Kun aurinko värjää latvoja
Kuppi kuumaa teetä
Pöydällä höyryää
Viltin alla värjöttelen
Luen kirjaa kiehtovaa
Silmät silti karkaavat
Ikkunasta ulos haaveilevat
Melkein mieleni tekisi
Sinne edes hetkeksi
Kuppi teetä kuumaa
Viltin alla huokaan
Kirjan suojaan
Vaivun ja tuumaan
Ehkä se kevät sittenkin saapuu
hitaasti
Mutta varmasti
Mää oon niin kyllästynyt tähän talveen
Kokoajan paleltaa
Lumitöissä vaeltaa
Sähkön hinta kauhistuttaa
Ainakin pörssisähkön käyttäjää
Joka aamu kun töihin saavun
Kahvin jälkeen kerään saaliin
Tippuneita oksia
Kaivettava esiin roskiksia
Haljenneita haapoja
niitä saatanan lehtikuusia
Jotka ei kestä edes kevyitä tuulia
Pakkanen kovasti paukkuu
Aurinko samalla silmiin sattuu
Joenrannassa tuulta on kohtuudella
Aina taitaa kasvot jäässä olla
Kotona odottaa samat työt
Niitä jo mietin yöt
Katselen mäntyjen oksia
Taitavat kohta nekin poksua
Lunta ja jäätä kaikkialla
Talossa uunissa puita arinalla
Halkoja saa sisään kantaa
Niistä rahaa muille antaa
Missä on kevät aurinko
Kesän lämpö ja nautinto
Tommi Nieminen
Nettlephagus
Janne Kuusinen
Tuomo H
Esa H ✏️📚